VALIKKO
7.4.2016 21:38

Inhimillisyyden avaimet hukassa?

Mä olen elämäni aikana nähnyt monenmoista. Monenlaisia asioita, monenlaisia ihmisiä. Onnellisia, onnettomia, perhekeskeisiä, väkivaltaisia, kieroilevia ja myös niitä aitoja sydämellisiä ihmisiä. Mistä tietää minkä elämänpolun kukin valitsee? Mistä tietää mikä polku on se oikea? Voidaanko nyky-yhteiskunnassa itseasiassa itse päättää se oma elämänpolku, vai ohjataanko elämäämme jotenkin? Voidaanko olla aidosti oma itsemme, vai vaaditaanko meiltä jotain asioita? Saadaanko olla oma persoona, vai tuleeko ihmisiä miellyttää? Saadaanko valita ystäväpiiri vai ajaudutaanko samanmielisten kanssa yhteen? Saako näyttää jos menee huonosti vai opetetaanko hymyilemään, vaikka sisällä myrskyäisi? Onko enemmän tapa vaieta kuin puhua ääneen? Onko ihmisyyteemme rakennettu sellainen sopeutumisominaisuus, että osaamme sopeutua tilanteeseen vaikka sitä vastustaisimme? Saako näyttää omat tunteensa taikka uskalletaanko me edes vastustella? Onko toisilla lupa sormeilla toisten elämää, tai edes arvostella sitä, jos omakaan elämä ei ole kunnossa? Voiko moni asia juontaakin juurensa omasta tyytymättömyydestä?

DSC_0209-001

Miksi muuten nykyään ihmiset voivat sanoa ääneen mitä tahansa ajattelematta tekojaan sen enempää? Mitä ihminen hyötyy levittäessään pahaa ympärilleen? Saako aina lopulta ”paha palkkansa”? Onko helpompaa märistä asioista selän takana kuin tulla edes puolitiehen vastaan ja yrittää puhua kasvotusten? Tekeekö nykymaailmaa meistä pieniä salapoliiseja tutkiessamme tietoja toisistamme? Tekeekö se sitten hyvänmielen ihmiselle? Uteliaisuus, ruokkiiko se ihmismieltä? Tuntuuko se hyvältä, kun tietää tavallaan asioita, ehkä yhdeltä näkökulmalta, mutta mahtaako siinä olla kuitenkaan se täysi totuus? Mikä on totuus? Onko totuus kieroilua, taikka omien ajatuksien vahvistamista, ottamatta selvää kuitenkaan asioiden oikeasta laidasta? Halutaanko nykypäivänä edes tietää, mikä on se oikea totuus vai ollaanko itsekukin niin pirun ”mätiedäntän”, ”munsanaontotuus”? Saatetaanko jossain tilanteissa ehkä tehdä johtopäätöksiä liian pienin tiedonjyvin? Onko nykymaailmassa negatiivisien asioiden sanominen mielihyvää tuottavampaa kuin esimerkiksi kehuminen? Onko tehty liian helpoksi luoda julkinen mielipide ”nimettömänä”?  Seurasin sivusta erään ”blogisisaren” postauksen saamaa negatiivista palautetta, ja kuinka kauheita asioita ihmiset voivatkaan sanoa tuntemattomalle ihmiselle. Mutta, entäpä se kateellisuus? Voi pojat, sepä on yksi asia jota kasvatetaan lapsista pienistä pitäen pois, mutta miksi silti osa aikuisista on niin kateellisia?

Uskon kuitenkin, että jokaisesta kokemuksesta elämämme aikana jää meihin pieni muistijälki. Se lienee yksi asia, joka voi vaikuttaa omaan onnellisuuteemme ja elämänarvoihimme. Uskommeko itseemme, uusiin mahdollisuuksiin tai millainen ihminen mahdamme olla. Mitä arvoja vaalimme ja miten toimimme näiden arvojemme mukaan. Osaammeko antaa anteeksi tilanteille, toisillemme, taikka itsellemme? Mitä arvoja sun arvomaailmassa mahtaa olla ja miten ne näkyvät tekemisessäsi? Ketkä ihmiset ovat sinulle tärkeitä? Sinun elämääsi ja arvoihisi ei kukaan muu pysty vaikuttamaan, ellet itse sitä tee. Onko ympärilläsi välittäviä ihmisiä? Ihmisiä, joiden kanssa ei ole tylsää taikka hymy ei laske huulilta? Onko sinun lupa olla sellainen kuin olet? Uskallatko kritisoida omaa elämääsi ennenkuin arvostelet muita? Jos voisit muuttaa jotain elämässäsi, mitä se olisi? Mistä asioista saat voimaa tai mitkä asiat / tilanteet kuluttavat sinua? Elätkö tässä hetkessä, katkerana katse taaksepäin vai sydän avoimena tulevaan? Ja mahtaako muuten jokaisessa yhteisössä olla musta lammas? Vai tehdäänkö me itse sellaisia, naamioidaanko valkoinen lammas mustaan turkkiin? Tehdäänkö jo avioerostakin liian helppoa, ja ihmismielestä toisia kohtaan kylmiä ja halveksuvia? Voidaanko vain kylmästi sulkea ihminen pois elämästämme? Halutaanko me aina liikaa, jopa itseltämme?

DSC_0269-001

Me ihmiset ollaan kuitenkin mielestäni laumaihmisiä. Ainakin minulle on tärkeää lauman hyväksyntä, arvostus ja läheiset ihmiset ympärillä. Puolustan laumaani tarpeen tullen, sekä muistan pienin sanoin ja teoin. Samoin minua kohtaan toimitaan. Mulla on oma paikkani laumassani, tasavertaisena. Mä haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää, sekä tehdä hyvää ja saada itse myös hyvää. Laumassa on omat käyttäytymistavat, eikä ketään syrjitä vaan toimitaan yhteiseen hyvään kuin muskettisoturit. Uskon yhteiseen päämäärään ja tavoitteeseen. Uskon myös esimerkiksi hymyn voimaan, kun hymyilet, sinullekin hymyillään. Mieli positiivisena päivä kerrallaan takertumatta menneeseen, murehtimatta tulevasta – nauttimalla tästä hetkestä ja olla onnellinen. Onnikin lienee suhteellista, mitä se sitten kellekin merkitsee.

Elämä on myös kompromisseja oman onnensa eteen, vaikka aina se ei ole helppoa. Mutta jos mitään ei tavoittele, ei myöskään asioista tule mahdollisia. Kukaan tai mikään ei voi olla onnesi tiellä, vaan jokaisella on oikeus onneen ja henkiseen tasapainoon – kun vain itse sitä haluat. Kuten tiedetään, sivusta on helppo arvostella toisten elämää ja ihmetelläkin ääneen, mutta olisiko yhtä helppoa sulkea vain suunsa ja pitää mölyt mahassaan? Vai voiko tietää kaiken sen totuuden toisten elämästä, kieppua kärpäsenä katossa? Tuskinpa. Oletko koskaan itse joutunut nöyrtymään, tiedätkö miltä se tuntuu? Voiko toisen ihmisen ajatuksiin, pään sisälle, mitenkään täysin toinen ihminen päästä käsiksi? Me ehkä koetaan monetkin tilanteet eri tavalla, ja on juuri sitä inhimillisyyttä ja yksilöllisyyttä. Jokainen meistä on oma ihastuttava ihminen juuri sellaisena kuin on, miellyttää se kokonaisuus toisia tai ei, se saa olla sitten toisten päänvaiva. Koska viimeksi olet kokeillut toisen huomioimista, pientä kehua? Entä koska viimeksi sinua on kehuttu? Vai ollaanko me niin pirun negatiivisia jo, että hyvien asioiden ääneen sanominen on liian vaikeaa? Uskaltaisitko itse kokeilla toisenlaisia käytöstapoja tai mennä sinne epämukavuusalueellesi?

Koska viimeksi olet tehnyt aitoja lähimmäisentekoja? Tehnyt naapurin lumityöt ilahduttaaksesi heitä? Lahjoitatko ehkäpä hyväntekeväisyyteen? Koska viimeksi olet lähettänyt vaikkapa postikortin piristääksesi ystävääsi? Väitän, että tekemällä hyvää, sun omakin mieli kohenee huomattavasti vahvemmin kuin kaivelemalla muiden asioita. Pienetkin hyvät teot arjessa ovat isoja merkkejä toisten välittämisestä, ja sekin tulee meidän vanhempien esimerkillä opettaa omille lapsillemme. Ja vaikkei sitä esimerkkiä saisi syystä tai toisesta, niin senkin oppii elämän varrella. Itse voi määrittää parhaiten sen, miten haluaa toisten kohtelevan sinua – kohtele heitä niin kuin toivoisit sinua kohdeltavan.

DSC_0942-001

Liika itsekkyys on myrkkyä, ja se ruokkii kateellisuutta. Ja miksi kadehtia mitään, voitaisiko opetella olemaan kiitollisia jo siitä mitä meillä on? Oletko koskaan miettinyt, mistä kaikesta voit olla kiitollinen? Ehkä meille jokin asia voi olla itsestäänselvyys, mutta tilanne voi olla toinen jo lähipiirissä. Mä olen ainakin onnekas, että olen juuri tässä ja osaan arvostaa asioita omassa elämässäni. Eikä mun elämäni, taikka minä itse, olisi tällainen kuin se on, ilman kaikkia kokemuksia ja ihmisiä elämäni varrella. Enkä mä osannut edes arvata, millainen ihminen minusta tulisi äitiyden ja perhe-elämän myötä taikka millaisia elämänarvoja vaalisin aikuisena. Tuskin ihmismieli on koskaan täydellinen, vaan on oltava valmis muokkamaan itseään. Mukautumaan sitä mukaa kun maailmakin muuttuu. Mutta sinulla on lupa olla juuri sellainen kuin olet. Kun vain muistat elää arvostaen itseäsi ja lähimmäisiäsi, täydellä sydämellä. Uskalla myös näyttää onnesi.

DSC_0331

Hymyillään kun tavataan!

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Tiedätkö, että onnistuit juuri tuossa, lähes hengästyttävässä, kirjoituksessasi kiteyttämään koko tämänhetkisen somemaailman? Olen sen ikäinen, että elämä on opettanut yhtä sun toista ja tärkein niistä on se, että toisten elämää ei kukaan toinen voi kritisoida, koska KOSKAAN ei tiedä kokonaisuutta. Toinen asia, jonka olen oppinut on se, että jos ei voi sanoa asia positiivisesti niin jättää sitten kokonaan kommentoimatta. Kauniita sanoja tai positiivista palautetta voi koskaan antaa liikaa. Ne ovat kuin ventovieraan hymy, joka voi joskus jopa kantaa niiden vaikeimpien hetkien yli.

    Kaunista kevättä Sinulle ja ihanalle blogillesi!

    • Henna

      Kiitos sinulle kommentistasi, totta joka sana <3

  • Nanni

    Minusta maailma menee kokoajan huonompaan suuntaan ja siitä ei voi syyttää kuin meitä ihmisiä. Hyviäkin on mutta paha saa vallan ja se tuntuu pelottavalta.

    Itse olen Punaisen Ristin kuukausilahjoittaja ja jos meillä olisi hiemankin enemmän rahaa niin pelastaisin edes yhden Afrikkalaisen lapsen kuolemalta ja adoptoisin hänet meille lapseksi.
    Omasta mielestäni olen aina avoimin sydämin auttamassa lähimmäisimpiäni ja siitä syytä varmaan olen ammattinikin valinnut. Mutta toki osaan tehdä myös niitä huonojakin valintoja.

    • Henna

      Kiitos Nanni kommentistasi. Maailma muuttuu koko ajan.

  • Mummi

    Voimahalit Hennalle 🙂

  • Jaana M

    Ihania ajatuksia! Mietin juuri tässä, että mikä saa sinut kirjoittamaan nämä ajatukset nyt. Onko jotain tapahtunut. Mulla pari postausta pöytälaatikossa, jotka ivat jääneet odottamaaan vielä. Toivon Henna sulle ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää <3

    • Henna

      Ihanaa kevättä sinne myös Jaana! Joskus on hyvä pohtia vähän syvällisempiä 😉

  • Tuija

    Kuten nimetönkin tuolla kirjoitti, niin kirjoituksesi oli todellakin hengästyttävä, mutta hyvällä tavalla 🙂

    Viime aikoina olen pohtinut paljonkin samoja aiheita, mutta ei kai tässä vaan auta kuin porskuttaa menemään. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, etenkin jos heidän luonteensa on niin kova, että uskovat aina olevansa oikeassa ja näkevät asiat vain ja ainoastaan omalta kantilta. Jotenkin tuntuvat vääntävän asiat omassa mielessään nurin, että monesti kärpäsestä tulee härkänen.

    Ja omasta nykyisestä elämästä pitää osata olla kiitollinen juuri sellaisena kuin se on, tai ainakin yrittää löytää jotain hyvää. Jos ei hyviä asioita enää löydy, on parempi vaihtaa elämän suuntaa.

    Aurinkoa päivääsi Henna <3

    • Henna

      Juurikin näin! Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle myös <3

  • Satu

    Tyhjentävä, ihana ja paljon ajatuksia herättävä kirjoitus…kiitos!

    • Henna

      Kiitos kommentistasi <3 Välillä hyvä pysähtyä miettimään, ja olla onnellinen juuri nyt.

  • Johanna

    Kaikki lauseet täynnä elämän kipeitä ja herkkiä asioita.
    Loistavaa uskallusta tuoda ne avoimesti esille.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.