VALIKKO
16.6.2016 19:42

Itsekäs äiti!

Pohdin eilen sitä, miten tunsin olevani itsekäs äiti. Vaikkakin mulle perhearvot ovat vaakakupissa painavat. Mä rakastan yli kaiken omia lapsiani, ja mulle perhearvot ovat ne tärkeimmät. Mikään ei mene perheeni ohi. Voisin väittää, että tänä keväänä elämä koetteli tosissaan ja näytti sen toisen arvaamattoman puolen. Näin, koin, tunsin paljon. Mua elämä on koskettanut tänä vuonna enemmän kuin ikinä, ja oon joutunut kasvamaan monta pykälää aikuisena ja näkemykseltäni. Oon tehnyt kompromisseja oman pääni sisällä tänä vuonna, joutunut laskemaan irti joistain asioista ja siirtymään eteenpäin. Monta valvottua yötä, monta itkettyä itkua ja hurja määrä tekstiviestejä ystävien kanssa. Mun elämänkatsomus on muuttunut entisestä jonkun verran, enkä edes lähde miettimään asioita liikaa eteenpäin, enkä halua edes nähdä mitä elämä on varannut tulevaisuuteen, vaan keskityn elämään tässä hetkessä ja olemaan onnellinen juuri nyt ja juuri tässä.

IMG_2477

Arki on kuitenkin arkea. Tiedättehän sen todellisen perheellisen arjen: työn ja koulun, harrastuksien, autolla kuskauksien, koirien ulkoiluttamisen, ruuanlaiton ja kaiken muun tasapainottelun päivästä toiseen. Iltaisin toivoisi, että saisi vain käpertyä peiton alle unille ilman yhtäkään ”äiti” tai ”missä mun se ja se on”- huutoja. Ja joskus huomaa, että on aivan liian väsynyt ja syyllistyy samalle kiukuttelun tasolle kuin omat lapsensa. Toivoisi, ja lupaakin mielessään iltaisin, että nyt alan pitämään itsestäni huolta ja liikkumaan, mutta taas sen huomaa toisena päivänä ettei sitä aikaa oikeastaan tahdo löytyäkään. Välillä tuntuu, että kodin lattioilla juoksee villakoiria ja puhtaat pyykit kertyvät kodinhoitohuoneen pöydälle, kun sitä ”luppoaikaa” kotitöihin ei löydy vasta kun viikonloppuna. Sunnuntai on pyhäpäivä? Pyh ja pah, ei ainakaan meillä – nimittäin monesti se juuri on se päivä, jolloin on aikaa käynnistää imuri, tarttua lattiamoppiin ja antaa huonepölylle kyytiä.

Monesti oon miettinyt, mistä ne arvot ja omat tavat toimia tulevat. Tulevatko ne lapsuudesta? Opitaanko ne mallista? Antaako äidit sen äidillisen mallin? Mä olen itse elänyt elämäni oikeastaan isäni kanssa, mutta mummolasta ehkä tietynlaiset mallit olen saattanut omaksua. Puolestaan äitini oli varsinainen siivoushullu, mattojen hapsutkin kammattiin suoraan ja pesutiloissa tuoksui kloriitti. Äidillä oli käsissään keltaiset kyynärvarsiin yltävät kumikäsineet siivotessa. Ensimmäiseen asuntooni muuttaessani, minua hirvittikin äitini ”tupatarkastukset”, kuinka olin siivouksessa mahtanut onnistua. Asuessani erolapsena isäni ja siskoni (myöhemmin myös äitipuolen ja velipuolien) kanssa muistan siivouksesta lähinnä imuroimisen, en edes muista kuinka ahkerasti lattioita pestiin. Puolestaan itselläni on erittäin pinttynyt tapa, että kun imuroin niin ehdottomasti lattiapinnat on samalla pestävä. Myös mummolassa imuroitiin ja pestiin lattiat samaan syssyyn, liekö sen perä sieltä sitten.

Mitä sitten niihin arvoihin tulee, niin uskon että arvomaailma muotoutuu oman elämän varrella elämän kokemuksista. Samalla lailla kun kokemukset muokkaavat ihmisenä, samalla tavalla ne muokkaavat arvoja. Tietenkin jokaisella on jonkunlaiset perusarvot, mutta arvojen painoarvo saattaa vaihdella tai arvojaan voi muokata. Joskus eri tilanteet pakottavat miettimään uudelleen omia arvoja. Osittain mun omaan perhekeskeisyyteen vaikuttaa lienee oma lapsuus. Mitä silloin on koettu, kuinka saatu arvostusta, rakkautta ja huomiota. Millaista yhteistä tekemistä perheessä on ollut. Mitä elämän varrella on nähnyt, kokenut, mitä elämä on opettanut. Mä koen, että lapsuudella on iso merkitys koko loppuelämään. Mä haluan, että mun lapset muistavat ainakin sen, että olin läsnä ja rakkautta ei puuttunut. Mä olen joutunut luopumaan rakkaista ihmisistä, hautaamaan yhden tärkeimmistä ihmisistä, kokemaan senkin kun rakkaat kääntävät selkänsä, ollut vertailutilanteessa, alakynnessä taikka täysin puolustuskyvytön. Silti tärkeää on itsellä oleva puhdas omatunto ja rehellisyys. Mä en halua arvostella kenenkään arvomaailmaa, ne on henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, ja eikä ehkä mun lapsien arvomaailmakaan ole samanlainen.

IMG_2712

Mutta miten tämä kaikki liittyy itsekkyyteen? Meillä on kultaiset isovanhemmat, appivanhempani, jotka veivät lapset kylpylälomalle tällä viikolla. Eilen oikein pysähdyin hetkeen, kun koti oli hiljainen, ei sotkuja, ei tiskejä pöydällä, eikä pakkoa tehdä ruokaa. Eteisessä ei vastassa keskellä lattiaa kenkiä, keittiönpöydällä ei astioita ruokailun jäljiltä taikka lattioilla uintitavaroita hujan hajan. Ei mitään aikataulua vastassa kotiintullessa, ei vaatimuksia ”mennään uimaan”, ”mennään kauppaan”. Kolme päivää, kaksi yötä. Tunsin itseni aika onnekkaaksi, nautin hetkestä. Nautin myöskin siitä, kun sain iltaisin mennä nukkumaan juuri silloin kuin halusin ja aamulla nauttia pidemmän aamiaisen puhumatta sanaakaan keittiönpöydässä. Luin lehteä keittiönpöydässä samalla kun söin, en edes muista koska olisin niin viimeksi tehnyt. Ei ollut tarvetta siivotta, tarvetta pestä pyykkiä, tarvetta tyhjentää tiskikonetta. Lepoa, sitä se oli. Yllätyinkin, mulla ei ollut mitään tarvetta suorittaa kotona mitään kotitöitä vaan osasin olla ja nauttia. Ja mä tykkäsin siitä, ja sillä mä vetoan että itsekkyyttä taitaa tarvita ihan jokainen äitikin joskus. Enkä tarkoita, että haluaisin muuttaa mitään elämässäni, mutta tuo pieni itsekäs hetki tuli tarpeeseen. Koin itseni sillä hetkellä itsekkääksi äidiksi, kun tunnustin asian ystävälleni kuinka mahtavaa oli tulla tyhjään kotiin. Vaikka, kyllä mulla oli jo eka illasta aika kova ikävä tyttöjä ja sitä normaalia elämisen ääntä kotona. Odottelin puhelimeen viestejä, kuvia ja puheluita. Ja tunnustan kytänneeni tänään ikkunassa isovanhempien auton pihaansaapumista, ja sitä ensimmäistä hymyä tyttöjen kasvoilla!

-Henna-

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.