VALIKKO

Kiitollisuutta.

Arvaatteko miten meidän joululle kävi? No, niinhän siinä kävi että itse hiukan puolikuntoisena (karsean yskän kourissa) suoritin jouluvalmistelut ja puolestaan mieheni nappasi sen minun flunssani. Aattoiltana maistui unet sohvalla miehelle pienessä kuumeessa. Opin kuitenkin tästä joulusta jotain tärkeää, nimittäin joulua varten ei tarvitse liiakseen hössöttää ja tehdä rutiineja vain jouluntakia. Joulu tulee ilman stressiä, joulu tulee ilman uunin pesua, ilman saunan pesua taikka ilman joulun suursiivousta. Ihme juttuja nuo kaikki, eikö kaiken nuo pystyisi hoitamaan ihan milloin vaan kuin jouluna? Ja miksi ihmeessä joulunaikaan tulisi suursiivous yleensä tehdäkään? Joulu tuli ilman rosollia, ilman aattoillan joulusaunaa ja hyvinkin onnistui perussiivouksella. Silti tänäkin jouluaattona pihassa paloivat ulkotulet, jokaisessa lyhdyssä kynttilä sekä sisällä laskematon määrä kynttilöitä. Aattoyönä kinkku paistui uunissa, ja aattoaamun perinne uuniriisipuuro odotti heräilevää perhettä aamiaispöydässä. Osa joulupaketeista oli aamulla jo kuusen alla odottelemassa, mutta se virallinen Joulupukin lahjasäkki ilmestyi etuovelle iltapäivällä, ja neidit jakoivat lahjoja kilpaa samalla arvaillen mitä paketeista mahtaa löytyä.

Aikoinaan joulun pyhät olivat kilpajuoksua sukulaisissa, yritys käydä monessa kyläpaikassa ähkyn jatkuvasti vallitessa. Haastetta tähän lisäsi varsinkin se, että minun sukulaiseni asuvat eri paikkakunnalla kuin missä me, eli aina piti myös valita yöpaikka. Jostain syystä omaan mieleeni ovat painuneet myöskin ne epäonnistuneet joulut, pettymykset jouluna. Aitoa joulunmieltä ei vain ihan jokaiselta löydy, vaan joulu voi olla aika stressin purkautumiselle ja alkoholiin tarttumiselle. Onnekseni kotijouluihimme ei alkoholi kuulu, tosin ilmanmuuta joulun kunniaksi tarjoillaan konjakkia kahvin kaverina. Tänä vuonna olimme sukulaiskyläilyjä jakaneet jo edelliselle viikonlopullekin, ja kävimme tervehtimässä siskoani aatonaattona perjantaina. Monena jouluna ollaankin vietetty jouluaattoa meillä, ja siskoni ollut mukana, joka onkin minulle ollut erityisen tärkeää. Minulla kun ei ole kuin yksi sisarus, äitimme on kuollut ja isämme kanssa yhteydenpito on katkennut. Iän myötä oikeastaan sisarussuhde on vain vahvistunut, elämän antaessa molemmille kolhuja ja lovia, ja kasvattaen kuitenkin samalla omaa henkistä pääomaa – osaten samalla arvostaa toisen olemassaoloa ja kertoa kuinka rakas toinen toiselle onkaan.

Puimme aatoksi mieheni kanssa Lidlistä hankkimani jouluneuleet ( hinta neuleilla oli huima 12€ / kpl ), minulla punainen ja miehelläni tummansininen piparkakku-ukkoneule. Harmikseni en kuvannut tuota paitaa mieheni päällä, mutta olen ylpeä että mieheni sen päälle puki. Jostain syystä jouluaatoksi valitsemme lapsien kanssa ainakin punaista päälle, punainen on vain se joulun ehdoton väri vai antaako se punainen vain luvan tonttuilla? Vai tunnustetaanko me jouluna se oma tonttumaisuutemme? 🙂 Ainakin mä meinasin heittäytyä tontuksi, kun mun huoli aattona oli ennen jouluruokailua että ennätänkö pesemään hiukseni – kunnes ajattelin, että poninhäntä on ihan just hyvä vaihtoehto.

Joka joulu olen pähkäillyt, millaisen kakun kahvipöytään haluan leipoa. Viime jouluna oikaisin joulukakun suhteen, ja sen pääraaka-aineena olikin kaupan valmiit mutakakut. Täältä voit käydä kurkkaa viime joulun herkkukakun: http://pakkomielteet.blogspot.fi/2015/12/joulun-nopein-kakku.html. Tänä jouluna oikaisin vielä enemmän, nimittäin en valmistanut mitään kakkua! Uskomatonta! Ja silti olin erittäin tyytyväinen joulupöydän tarjontaan. Tänä jouluna kahvin kanssa nautittiin eksoottinen hedelmäkattaus kera creme bruléen ja macaronsien. Ja todellakin, voisin väittää tämän vaihtoehdon olevan onnistuneempi kuin vielä tuhti kakku ruokaähkyn ruokailun jälkeen. Mitä noihin macaronseihin sitten joulupöydässä tulee, niin ne ovat meidän perheen naisten herkkua ja lisäksi ne tuovat ripauksen Ranskaa meille. Juniorin yksi joululahjatoive oli Ranskan matka, jota joulupukki ilmeisesti ei osannut ostaa, mutta mistä ihmeestä se pukki olisi tiennytkään koska meillä on lomaa jne?

Uusin tuttavuus joulupöydässä oli bataattilaatikko, jonka itse valmistin valmissoseesta vain maustamalla sitä – vähäsen siirappia, ripaukset kanelia ja päälle mantelirouhetta. Ja ai että, takuulla löytyy jatkossa meidän joulupöydästä ja en tiedä tarvitseeko perunalaatikkoa jatkossa enää ollenkaan! Vielä löytyy jouluherkkuja jääkaapista, nyt hyppään saunan lauteille ja saatan käydä nappaamassa pari saaristolaisleipäsiivua kera kinkun ja paksun sinappiraidan – aijai!

” Tyytyväisyys on vaikea laji
Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sit ku saa, mitä haluu
ei haluu mitä saa
Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa:
Jah Jah pysyy, muu hajoaa
Vain rakkaus kelluu, muu vajoaa
Kiitollisuutta
Mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
Ja joka päivä, joka ilta vaan enempi (jee)
Kiitollisuutta
Mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi.”

-Jukka Poika, Kiitollisuutta-

Hyviä joulupyhien jatkoja sinne ihan jokaiselle! <3

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.