VALIKKO
11.3.2016 13:15

Kuka hullu vaihtaa lomansa työpäiviin?

Mä oon fiilistellyt täällä blogissakin siitä meidän tulevasta reissusta. Kevään matkasta aurinkoon. Aurinkolomasta, joka varmasti kenelle tahansa tässä vaiheessa Suomen talvea maistuisi ja piristäisi ihmismieltäkin. Odotetusta lomasta, jonka menolennon lähtöaika on huomenna. Tai siis olisi ollut. Mutta sitä ei ole. Mutta elämä ei lopu siihen, uusia matkoja tulee ja sitä rataa.

DSC_0863-001

Tässähän kävi taas niin, että ne epäonnen mustat pilvet tulivat esiin ja muuttivat suunnitelmia todenteolla. Ei yhtä ilman toista taikka toista ilman kolmatta? Ja onkohan vielä lisää kuraa niskaan tiedossa kovinkin paljon?  Ystäväni totesikin mumminsa sanoin: ”Elämä koettelee vain niitä, jotka ovat vahvoja ja selviävät siitä.” Kyllä varmasti asian laita on juurikin näin, ja viisaus piilee vanhan ihmisen sanoissa. Mutta entä jos saisi jo riittää, jos ei haluaisi lisää koettelemuksia? Työkollega puolestaan totesi:  ”Ihmiselle annetaan vaan se, mitä jaksaa kantaa.” Aikamoinen lasti alkaa kannettavana jo olemaankin.

Nimittäin meidän elämässämme viimeinen kuukausi on ollut sellainen, joka on pistänyt asioita uuteen perspektiiviin sekä oma arvostus on kasvanut. Mua ei edes juurikaan harmita lomareissun peruuntuminen, taikka talvilomaviikon muuttuminen normaaliksi työviikoksi. Nimittäin itse ilmoittauduin töihin lomaviikolle, mutta ei käy kieltäminen että tuo Suomenkin kevätaurinko alkaa mukavasti lämmittämään ja vaikuttamaan positiivisesti ihmismieleen. Pihalla lumet saa kyytiä, asfaltti alkaa paljastumaan ja ensimmäisiä ballerinoja voi alkaa bongailemaan kävelyteillä. Kodin seinien sisäpuolella se toki myös vaikuttaa, nimittäin tiedättekö miten armoton aurinko onkaan ikkuinoiden puhtaudessa tai yleensäkin siisteyden näkökulmasta?

DSC_0865-001

Lomamatkan peruuntumisen syynä on nuoremman lapsemme terveysasiat. Koskaan ei saisi pitää terveyttä itsestäänselvyytenä taikka olla liiakseen huolissaan nykybakteereista. Osaan arvostaa sairaalahenkilökuntaa enemmän kuin ikinä, ja antaa kiitosta ihmisille joilla on sydän totisesti paikallaan. Olen oppinut puhumaan peloista ääneen, ja kehoittaen antanut lapseni puhua myös. Suurin oppi tässä kaikessa on ollutkin se, ettei aikuinen saa antaa omille peloilleen valtaa ja olla puhumatta lapsensa kanssa. Lasta ei saa vaientaa tai tuuduttaa ”äläs nyt”, ”kaikki on hyvin”, ”älä puhu noin” sanonnoilla. Vaikka se helpottaisikin ehkä omaa pahaaoloa, taikka ajattelisin suojelevani lastani sillä tavalla. Vaikka olen äiti, niin en silti tiedä, mitä ajatuksia lapseni omassa päässä liikkuu tai miten hän mahtaa pelätä. Kenelle lapsi puhuisi kuin minulle? Vai pelkäisikö hän puhua, jos en anna kunnon mahdollisuutta siihen?

Mä olen ymmärtänyt puhumisen merkityksen ja voiman. Samalla olen valitettavasti tajunnut, kuinka huono olenkaan puhumaan. Kuinka vaikeaa on keskustella asioista taikka muodostaa sanoiksi ajatukset pään sisältä. Mun lapsuudessani ei kotona juuri keskusteltu, asiat todettiin ja piste. Siinä ei liemmin perusteltu tai selitelty miksi. Onkin hyvä hiukan kyseenalaistaa asioita omassa mielessään, ja miettiä vastaus mahdolliseen kysymykseen ”miksi?”. On tärkeää sanoa ääneen kiitokset sekä ilmaista omat tuntemukset ikävistäkin asioista, tämä lisää toisen ymmärrystä. Suurin oppini on ollut se, että itseään pystyy muuttamaan jos tosissaan niin haluaa. On turha surkutella asioita elämässään, ellei ole tahtoa puuttua niihin ja etsiä uusia ratkaisuja. Positiivinen asenne on mun voimavarani, ja oma halu tehdä kompromisseja. En usko silti, että pääsen ikinä täysin eroon shoppailuholismistani, mutta ehkä harkitsen tarkemmin hankintojani sekä sitä, mitä muuta voisin tehdä shoppailun sijaan samoilla euroilla.

DSC_0867-001

Mutta mitä mieltä olette mun naistenpäivän tulppaaneista? Aika upeita nämä höyhenmaiset tulppaanit, jotka minulle annettiin. Nyt kuitenkin nautin tuosta ihanasta kirkkaasta, keltaisesta ilmestyksestä maaliskuisessa taivaassa ja taidan kaivaa aurinkolasit esille. Nautitaan kevätaurinkosta ja kevään saapumisesta, itse saatan nauttia päiväkahvit jo terassilla auringonlämmössä!

Kommentit

  • Mummi

    Niinhän se on, että ihmiselle annetaan taakkaa juuri sen verran kuin jaksamme kantaa. Vaikka välillä tuntuisikin siltä, että nyt kaatuu koko ”pakka”. Usko, Toivo ja Rakkaus nostaa kuitenkin meidät sieltä syvyydestä taistelemaan! Taistelkaa siis perheenne onnenne puolesta! Ihanaa, aurinkoista viikonloppua!

    • Henna

      Kiitos <3
      Hyvää viikonloppua!

  • Tiia - Littlebigthings

    Kohtuuttoman paljon on sinne kyllä nyt laitettu kannettavaa, mutta jaksa uskoa siihen, että aurinkoa ja iloa tulee sitten vähintään yhtä paljon <3

    • Henna

      Kiitos ihana! Näin on uskottava <3

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.