VALIKKO
2.5.2017 14:46

Muuttunut nainen.

Mä olen paljon muuttunut ihmisenä. Mun ajatusmaailma on muuttunut. Olen saanut uudenlaisia näkökulmia ja ehkä arvomaailmojakin. Olen pyrkinyt unohtamaan menneet ja keskittymään tulevaan, sillä se on se, mihin voimme itse vaikuttaa ainakin jonkun verran. Tulevaa emme tosin tiedä, joten niin kliseistä kuin se onkin – täytyy elää hetkessä. Olen huomannut muuttuneeni myöskin omilta tavoiltani, erityisesti työelämässä sen huomaan itsekin. Olen hyvin temperamenttinen, nopea ihminen, ja olen opetellut rauhoittumista, hiljaisuuden taikaa, kuuntelua ja harkintaa. Itseasiassa mietin ja pohdin todella paljon. Silti aina kantavana ajatuksena on positiivisuuden voima, hymy ja iloisuus. Toki vakavuus oikeina hetkinä, taikka surut on surtava silloin kun sen hetki on. Herkkyttäni pois ei saa, se lienee osa persoonaani, enkä sitä aio piilottaakaan. Empatian kykyni on valtava. Mä olen mielestäni ihmisenä kasvanut paljon, nimenomaan vuoden aikana. Olen antanut itselleni ”löysää” (juu, nahkaakin..) ja jättänyt turhan silittämisen pois. Ei haittaa, jos välillä juoksee villakoira-armeija lattialla. Jos en jaksa tehdä ruokaa, haetaan eineksiä tai jotain ravintolasta.

Elämä ei ole täydellistä lienee koskaan. Tai jos liian hyvin meinaa mennä, niin elämällä on tapana näyttää tuolloin toinen puolensa. Yritän muistutella itseäni ja muita, että jokaisen ulkoisen roolin takana meillä on omat persoonamme, kokemuksemme ja omat arvomaailmamme. Saatamme rakentaa itsellemme suojamuurin, mutta sen läpi asioiden mennessä jokin voi kirpaista vaikkei ulkoisesti sitä huomaisikaan. Vastuu omilla teoilla ja sanoilla on siis ilmeisen olennainen. Tehdessäni esimiestyötä koen tämän tärkeäksi myöskin työelämässä, sekä sen kunnioituksen itseä ja toista kohtaan. Mä koenkin, että kun elää totista elämää ja näkee ne elämän mustatkin sävyt, niin osaa nähdä kokonaisuuden eri tavalla. Siinä on kuitenkin suuri ero, että vaipuuko pessimismiin tai epätoivoon, vai jaksaako edelleen uskoa hyvään ja siihen, että asiat järjestyvät aina. Ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Nimittäin niin se vain on.

Mä olen paljon funtsinut tämän blogin tulevaisuutta. Musta tuntuu, että välillä on edessä vain musta möykky, eikä sanoja löydy. Mistä kirjoittaa, miksi kirjoittaa ja kenelle? Kun omassa henkilökohtaisessa elämässä mennään lapsen sairauden ja kipujen ehdoilla, vaakakupissa painaa yhteinen aika enemmän kuin tietokoneen näpyttely. Se millaista tunteiden myrskyä ja pelkoa blogin takana mä koen. Mä olen ehkä osannut hillitä ja hallita jotenkin mun pakkomielteitäni, kun mikään ei enää tunnu miltään. Se mistä tää blogi sai alkunsa, Pakkomielteistäni, ei blogini nykykattaus enää taida kantaa samaa teemaa. Mulle on oikeastaan ihan sama, lähestulkoon, minkä merkkinen laukku mulla on, kunhan mä tykkään siitä ja raaskin sitä käyttää. Mä haluan panostaa matkusteluun ja kokemuksiin, perheen kanssa yhteiseen aikaan – nyt vielä, ennenkuin lapset ovat liian isoja (ei muuten mene kauaa). Mä osaan hyvällä tavalla olla myös itsekäs, ja pitää puoleni nykyään, enkä aina taipua muiden ehtoihin ja pyyntöihin. Olen enemmän sinut itseni ja faktojen kanssa kuin ehkä ikinä aiemmin.

” Miksi muuten kaikki halaa minua? ”

Kommentit

  • Minnea/Minnean muruja

    Näiden asioiden miettiminen on jo itsessään tosi kehittävää. Siksi blogin kirjoittaminenkin on itselle valaisevaa puuhaa, kun huomaa, mistä tykkää, ja mikä on itselle tärkeää. Ja blogihan muuttuu ihmisen mukana 😉

    Ymmärrän, että perhe tulee aina ensin, ja niin se pitäisi ollakin. Jos jää aikaa ja energiaa, niin sitten blogia päivittämään 🙂

    Mukavaa kevättä!

    • Henna

      Ehkä Mä kehitän blogille uuden nimen ja uuden punaisen langan, jos siltä alkaa tuntumaan 😉

  • Liisa

    Mulla on tosi samanlaisia ajatuksia. Onkohan se tämä ikä? Tulee yhtäkkiä tietoiseksi siitä mikä elämässä tärkeää ja tavoiteltavaa. Elämässä alkaa olla kokemuksia jotka opettavat, myös niitä ei niin mukavia kokemuksia. Toisaalta olen huomannut, että oppiessani enemmän itsestäni, tulen päivä päivältä onnellisemmaksi.

    Tunnistitkohan mut muuten silloin joku aika sitten, kun sössötin ohimennen sulle 😉 Mulla niissä ympyröissä menee ihmiset välillä aika massana ohi ja kolmannella kerralla kävellessäni ohi vasta tajusin, että ”hei, nythän mä tiedänkin miksi tuo nainen on tutun näköinen” 🙂

    • Henna

      Jaa, säkö se olit vähän erilaisissa vaatteissa? 😀 Ihmettelin, että mistä-kuka itsekin 😀
      Voihan se olla tää ikä, tai ne elämänkokemukset. Elämä ei aina laske helpolla, ja toisille tulee kuraa enemmän kuin toisille. Ehkä iän myötä pysähtyy miettimään enemmän?

      • Liisa

        Minäpä hyvinkin, eikö ollutkin kerrassaan tyylikäs asukokonaisuus 🙂

        • Henna

          No niissä oloissa kyllä. Oon aina omissa maailmoissani, joka kerta, just siellä..

  • MINI-blogi

    Hyvä postaus! On kyllä tärkeää miettiä mistä oikeasti tykkää ja mikä on tärkeää elämässä.

    • Henna

      Kiitos. Ihan totta, vaikka joskus olisi kiva pysähtyä miettimään ilman mustia pilviä.

  • Nimetön Nimetön

    Kasvaminen on kyllä yleensä aina pelkkää plussaa ja vaikka herkkyys onkin osa luonnetta, mun mielestä pitää osata sanoa ei tuntematta huonoa omaatuntoa. Itelläni on ollut tässä opettelemista ja vielä paljon onkin, mutta eiköhän se tästä meidän molempien osalta!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

    • Henna

      Juuri näin, joskus on vain liian kiltti eikä ajattele itseään.

  • Monta syytä rakastaa

    Tosi hyvä kirjoitus ja olen itsekin huomannut muuttuneeni paljon ja kasvanut ihmisenä jo pelkästään lapsen saannin myötä, mutta eniten ehkä viimeisen vuoden aikana ja löytänyt myös itsestäni sen itsekkään puolen jonka unohdin jo hetkeksi kokonaan ja elin täysin lapsen ja perheen ehdoilla. Sekään ei nimittäin ole hyväksi. 🙂

    • Henna

      Voi kiitos. Juurikin se on yksi elämisen taika, että elää myös itselleen, itsekkäästi. Ei tarvitse hyppiä aina toisten pillintahtiin, tai vetää jotain roolia miellyttääkseen toisia. Ja mulle on oikeastaan aivan sama, mitä ne ihmiset, jotka kuluttivat henkisesti, tällä hetkellä tekee tai ajattelee. Oon sinut juuri tällaisenä, tavallaan vahvana mutta kuitenkin herkkänä ihmisenä.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.