VALIKKO
8.12.2016 21:10

Rakastaa vai vihata?

Mä olen aina ollut jouluihminen. Voisin väittää rakastavani joulua ja sen valmistelua. Hyvissä ajoin joulutunnelman hakemista. Ja ehdottomasti niitä joululahjojen hankkimista, mä todella nautin siitä että voin ojentaa lahjan toiselle ja osoittaa välittäväni. Ymmärrän kuitenkin hyvin myös niitä, jotka eivät ole laisinkaan jouluihmisiä. Joskus puhutaan ns. joulunvihaajista. Hirvittäähän se ketä vaan ruokakauppojen makeisosastolla konvehtirasiavuoret, joita ei voi kuin kiertää ja yrittää vältellä samalla kiusausta ostaa paketti / nippu paketteja mukaan. Entäpä sitten ne joululaulut, tai jouluradio – jos joululaulut ei vaan yksinkertaisesti iske niin ei iske. Ja se on hyväksyttävä. Välillä ehkä hiukan käy sääliksi kauppakeskuksien työntekijät, jotka saavat kuunnella joululauluja kuukausitolkulla.

Mä itseasiassa oon parina jouluna miettinyt omaa suhtautumista joulua kohtaan, yhtäaikaa se on kutkuttavan ihanaa aikaa juurikin lasten ilon kautta mutta samalla se on tavallaan surullista aikaa. Se totuus, että omat lapset saavat joka joulu hienoja ja arvokkaitakin lahjoja, mutta kaikki lapset eivät saa lahjoja. Suomessakaan kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta lahjoihin taikka vaatteisiin, ja siksi hyväntekeväisyys erityisesti joulunaikana on erittäin tärkeää. Oletko mukana tekemässä hyvää? Nimittäin Jyväskylän seudulla esimerkiksi Hope Ry ottaa lahjoituksia vastaan vielä ensi viikon (12.12) maanantaina.

Ymmärrän myös ”joulunvihaajia” tuolla kaupoissa ja tungoksessa, onhan se oikeasti aika ärsyttävää se ihmispaljous. Eniten joulunalla ärsytystä aiheuttaa esimerkiksi Pentikin tyyppisissä osastoissa ne lastenvaunut tai tuplarattaat, joita väistelet, taikka saat rattaat kannoillesi. Entä ne samat jouluelokuvat ja Samu Sirkan tervehdykset joka vuonna tv:stä? Eikö jo voisi jotain muutakin esittää, kuin esimerkiksi Lumiukon tai ne Yksin kotona- elokuvat? Jotkut vihaavat joulutorttuja, ja ymmärrän senkin asian – ei se luumuhillo ole meidänkään perheen lempparia ja juniori syökin tortut ilman hillonhilloa. Toisaalta torttutaikinaa voi käyttää monella muulla tavalla, kuten me testasimme vuohenjuusto-viikunahilloyhdistelmän, ja niin ne tortut nopsaa tarjottimelta katosivatkin!

Mä olen alkanut peukuttamaan myöskin kortittomalle joululle. Nimittäin joulukortteihin ja postimerkkeihin saa helposti menemään aikamoisen summan rahaa, ja kuinkahan moni säästää vuodesta toiseen joulukortit? Sillä rahalla moni meistä voisi tehdä hyväntekeväisyyttä ja laittaa senkin rahan sellaiseen kohteeseen, jossa sillä ihan oikeasti olisi tarvetta. Nykysosiaalimedian aikana joulutervehdyksen voisi laittaa kortin sijasta tekstiviestinä taikka facebookissa, arvostetaanko nykyään edes perinteisiä joulukortteja yhtälailla kuin ennen? Onko joulukortit vain joulunajan perinne, eikö kortteja voisi lähettää muutoinkin kuin jouluna, muuna vuodenaikana? Koska viimeksi olet muuten itse saanut kortin taikka kirjeen? Niinpä. Silti itsekin haluan lähettää lähisukulaisille joulukortit lapsien kuvalla tietenkin, kuten kaikkina muinakin jouluina 12-vuoden aikana, mutta vuodesta toiseen lähetettävien korttien määrään olen kiinnittänyt huomiota. Ja olen muuten huomannut senkin, että postilaatikosta löytyy vuosi vuodelta harvempi joulukortti. Vaikkakin jaksan ilahtua erityisesti niistä itse askarrelluista korteista!

Toisaalta taas jouluun kiteytyy kaikki ne omat lapsuuden ja nuoruuden muistot. Se ajatus siitä, mistä joulu rakentuu tai millaisen arvon joulu perheessä on saanut. Kun sain omat lapseni, jouluista tuli lasten jouluja, mutta kaipaan silti kovasti omia vanhempiani ja siskoani myös joulun aikana. Jouluun kiteytyy paljon hyviä muistoja, lapsuuden mummola-ajat. Mummolassa oltiin serkkulapsien kanssa aikuisten seurassa, odotettiin joulupukkia olohuoneen ikkunan takana. Toisaalta jouluun yhdistyy myös kiire ja jonkunverran negatiivisia juttuja, kun yritettiin juosta mahdollisimman monta kyläpaikkaa ennen aattoa. Mä oikeastaan ihmettelenkin, miksi monet tekee joulusta aivan liian kiirellisen? Onko lahjojen ostaminen / kuljettaminen vain sellainen kiirerutiini ilman yhteyttä? Ja miksi monet ihmiset yhdistävät jouluun alkoholin? En niinkään tarkoita sitä yhtä glögilasia taikka kahvikonjakkia, mutta sellaisen ryyppäämiskulttuurin, koska mun mielestäni jouluun ei vaan alkoholi kuulu. Tai ainakaan omalla kokemuksellani siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää. Ja koska mielestäni joulu on nimenomaan lasten joulu, niin lapsien ei tarvisisi nähdä aikuisia alkoholin alaisena. Enkä nyt tarkoita olevani mikään kukkahattutäti, mutta puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Mä en osaa sanoa, millainen minulle olisi täydellinen joulu. Siihen kuuluisi valkoinen talvinen maisema varmastikin, kynttilät ja jouluiset tuoksut. Ehkäpä mieluiten viettäisin joulun yöpuku- aamutakkiyhdistelmässä rennosti yhdessä oleskellen. Mä en oikeastaan kaipaa kovinkaan runsasta joulupöytää, aattoaamun aloittaisin mieluiten riisipuurolla. Ilman rusinakeittoa, sillä kukaan perheestämme ei sitä kuitenkaan söisi. Joulun aikana kinkkuviipaleita ruisleivän päällä paksulla sinappiraidalla – se on minun herkkuani. Joka onkin aika hassu juttu, sillä joulukinkku lämpöisenä laatikoiden rinnalla ei maistu minulle ollenkaan yhtä lailla kuin ruisleivän kanssa. Sekin lienee poikii tottumuksen omasta perheestä lapsuudesta. Mikä sitten on yksi esimerkki uusista jouluperinteistä, niin mädit ja muut paahtoleivän / blinin päällä. Eikä joulupöytämme kaipaa perunoita, eikä lipeäkalaa. Lipeäkala, miten se voi jo kuulostaakin niin vastenmieliseltä? Jouluun kuului ennen ja nyt, ja varmasti aina tulevaisuudessakin, joulukonvehdit, mikä onkin hassu juttu, sillä vielä tänä vuonna mulle ei ole tullut sellaista jouluista tarvetta napata konvehteja kotiin. Apua, pitääkö tässä jo huolestua?

Onpa miten on, millainen joulu lapsuudessa onkaan ollut taikka millaista joulua itselleen toivoisi, kaikki on kiinni itsestä. Jouluperinteet ovat myöskin tehty rikottaviksi, ja uusia perinteitä voi koska vaan luoda. Joulu voi olla aika olla omassa rauhassa, tai kokoontua isolla porukalla – kukin tavallaan. Tärkeintä joulussa lienee se rauhoittuminen ja etenkin rauha omassa sydämessä, tykkääpä joulusta tai ei.

Kommentit

  • Päivi

    Tuo Hope ry oli hyvä tieto, kiitos vinkistä 🙂 Tällaisen nuorehkon parin joulu on usein väkisinkin kiireinen kun on niin monta äitiä, isää, mummoa ja pappaa odottamassa kylään 😀 Joulukorteista ja alkon käytöstä samaa mieltä!

    • Henna

      Kandee viedä hope ry:lle jos vielä ennätät. Meidän perhe vei kassillisen ty-pehmoja, kiiltosilmiä. Vinkkinä myös se, Jyväskylän Sokoksella kaikki lastenosastolla -30%!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.