VALIKKO
28.4.2017 18:19

Aika, miksi kuljet niin nopeasti?

“Yesterday is history, tomorrow is mystery, but today is a gift. That’s why we call it the present.” – animoitu puhuva kilpikonna, 2008.

Aina silloin tällöin kun olen sosialisoimassa, saatan huomata, että puheenaiheet ovat käymässä vähiin. Onneksi minulla on tätä varten hihassani ässä: ”Ei hitsi, kylläpä aika meneekin nopeasti, vai?”

Monet sukupolvitoverini ovat yhtä mieltä siitä, että aika vilistää vinhaa vauhtia ja elämä on muuttumassa aika lailla vaikeammaksi kuin muutama vuosi sitten. Tuntuu kuin vain hetki sitten olin vielä lukiossa opettelemassa miten tuuli syntyy ja elämässä mukavan huoletonta elämää. Miltei suoraan sieltä marssin inttiin, missä ei saanut tarvinnut tehdä päätöksiä tai ajatella. Kuukausi reserviin pääsemisestä ja olin töissä Keskisuomalaisella. Pari kuukautta siitä pestistä ja muutin Ouluun.

Ja nyt yhtäkkiä olen 23v, elän omillani, taas yksi vuosi on mennyt menojaan, olen ilmeisesti ollut kolme vuotta parisuhteessa enkä ole vieläkään kirjoittanut menestysromaania tai saanut kirjettä Tylypahkalta. En ole nähnyt joitakin ystäviäni liian pitkiin aikoihin, suunnitelmia on jäänyt toteuttamatta, enkä koskaan kirjoittanut fanikirjettä suurimmelle idolilleni, ennen kuin hän menehtyi. Tänään olisi ollut hänen syntymäpäivänsä.

Ennen lähtöä vaihtoon kävin kahvilla erään ystäväni kanssa. Tämä torui minua siitä, että emme olleet nähneet suunnilleen vuoteen. Nauroin, että eihän siitä nyt niin kauaa voinut olla… Mutta olihan siitä. Aika vie meiltä asioita, emmekä aina edes huomaa sitä.

(Tässä hieman perspektiiviä: Yön Ritari tuli 9 vuotta sitten. Inceptionista on 7 vuotta. Harry Potter -elokuvasarja päättyi 6 vuotta sitten. Ensimmäisestä Avengersista on 5 vuotta. Robin Williams kuoli 3 vuotta sitten. Jopa Mad Max: Fury Road on pian 2 vuotta vanha.)

Eräs suosikkielokuvistani on Shawshank Redemption (Rita Hayworth – Avain Pakoon). Se kertoo kahdesta elinkautiseen tuomitusta miehestä, jotka elävät ja ystävystyvät vankilassa. Mutta sen teema on paljon syvempi: se kertoo ajan hampaasta, joka iskee varomattomiin. Ennen pitkää vangit huomaavat tottuneensa kahleisiinsa, eivätkä he halua enää vapauteen. Vuosikymmenet ovat päässeet kulumaan heidän huomaamattaan, eivätkä he enää osaa elää muuten.

Minullakin on se ongelma, että asetun herkästi helppoon arkeen. Herää, mene töihin/kouluun, hoida hommasi, palaa kotiin, rentoudu ja tee ruokaa ja pian onkin jo ilta. Sisällä tapaamisia, tapahtumia, deadlineja sun muita. Toista prosessi. Ja aika juoksee. Etenkin silloin, kun odottaa jotakin, ja vasta jälkeenpäin tajuaa antaneensa ajan valua pois oman kärsimättömyyden vuoksi.

Täällä vaihdossa ollessani olen ajatellut kaikkea, mitä minua Suomessa odottaa. Tekemistä, henkilöitä, määränpäitä ja haaveita. En ehkä tule saavuttamaan kaikkea, mitä elämältäni haluan, mutta haluaisin vähintäänkin pystyä elämään siinä hetkessä, missä olen. Ja jos hyvin käy, myös arvostamaan sitä.

Todellinen ironiahan tässä on, että vaikka vuodet kuinka kuluvat, en onnistu kasvattamaan partaa.

 

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.