VALIKKO
27.1.2017 20:48

Ensimmäinen askel on aina hankalin – opiskelijavaihto Irlantiin alkaa!

Irlannissa on ruoho vihreämpää.

Maanantai-iltana nousin taksista Belfastissa, Pohjois-Irlannin puolella Isoa-Britanniaa. 17 tunnin mittaisen matkustamisjakson jälkeen olin saapunut Ulsterin yliopiston kampukselle, jossa tarkoitukseni on seuraavan neljän kuukauden ajan opiskella kommunikaatiota. Mukanani toin kaksi matkalaukkua, kaksi voileipää ja pessimistisen asenteen. Mutta vanhan viisauden mukaan kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon.

Taustaksi sen verran, että en ole erityisen ahkera tai innokas poika matkustamaan. Viimeksi kävin ulkomailla vuonna 2012. Tämä on ensimmäinen lentomatkani ilman perhettä. Yleensä otan mieluummin vakaan arkihauskan kuin hypyn tuntemattomaan, kiitos vain. Siksi olikin melkoinen yllätys, kun huvin vuoksi tekemäni vaihtohakemus hyväksyttiin viime toukokuussa.

Kuten yleensäkin, suhtauduin jännittävään uutiseen kypsällä ja järkevällä tavalla. Suljin sen mielestäni enkä huolehtinut asiasta ennen seuraavaa lukukautta. Vasta syys-lokakuussa aloin laiskasti valmistautua vaihtoon täyttämällä kaavakkeita, hankkimalla tuet kuntoon ja todistamalla epäkelpoisuuteni. Tuumin, että jos selvisin intistä, niin selviäisin tästäkin. Ja jos menisi pupu pöksyyn, voisi aina perääntyä.

Lähtöpäivä lähestyi ja stressi kasvoi, mutta perääntyminen jäi tekemättä.

Ohessa havainnollistava kaavio mitattuna paniik-kilogrammoina.

Lähtö on aina vaikein

Lähdön hetket ovat usein vaikeimpia, kun on tarkoitus aloittaa jotain uutta, eikä tämä neljän kuukauden matka tuhansien kilometrien päähän ollut poikkeus. Sunnuntaipäivän mittaan kaikki pelot, paineet ja uhkakuvat ilmoittivat olemassaolostaan tanssimalla letkajenkkaa ja hakkaamalla symbaaleja pollaparan sisällä. Erityisesti linja-autoon nouseminen kello kahdelta yöllä oli valehtelematta kurjaa, kun asemalle ja koko ajan kasvavan välimatkan toiselle puolelle jäi erittäin tärkeitä ihmisiä. Ikävä yö.

Olo ei juurikaan kohonnut seuraavan 17 tunnin mittaisen matkustuksen aikana. Linja-auto, odotusta lentokentällä, odotusta lentokoneessa, lento, odotusta lentokentällä, lento, taas odotusta lentokentällä, taksin odotusta, taksimatka, liikenneruuhka. Ruoka oli mitä sattuu eikä nettikään toiminut Suomen ulkopuolella. Höh.

Päivänpaistetta risukasaan

Heti ensimmäisenä aamuna kuitenkin mieliala kohosi huomattavasti, kun ystävällinen vastaanottokomitea toivotti tervetulleeksi ja yliopisto tarjosi ilmaisen English Breakfastin, joka oli maineensa veroinen. Paistetuja munia, pekonia, makkaraa, soodaleipää, papuja ja muuta oli aseteltu valittavaksi, ja niistä sai muodostaa mieleisensä ”viiden palan” aterian. Ähky tuli jo linjastoa katsellessa.

With great food comes greater mood.

Sitä seuranneet päivät ovat sujuneet orientaatioviikon tiiviin ohjelman mukaisesti. Olemme asettautuneet taloksi, tehneet kierroksia ympäri kampusta, kokeilleet kirjaston palveluita, käyneet Ikeassa sekä hautautuneet opittavien asioiden määrään. Lähes joka päivä homma on alkanut yhdeksän maissa ja jatkunut yhtä soittoa iltaan asti. On ollut vaikeaa saada järjesteltyä ajatuksia ja selvittää käytännön asioita (esim. missä pestään pyykkiä, millaisia ovat lähikaupat, mistä saa sitä juominkia…)

Nyt on vaihdon viides ilta. Saimme valittua tulevat kurssit ja on vihdoinkin vähän aikaa itselle. Orientaatioviikon työosuus on jo takana, ja seuraavat päivät lähinnä chillaamme, tutustumme tarkemmin ja aseuttaudumme taloksi. Sitten on edessä varsinainen lukukausi, ja toivon mukaan homma alkaa pikkuhiljaa sujua. Yritän myös löytää aikaa kuvailla outoa menoa sateenkaaren tässä päässä.

131 päivää oli edessä, nyt niistä on takana 5. Toivon ja uskon, että seuraavat 126 tulevat menemään koko ajan paremmin. Mukava on myös tietää, että tulen saamaan vieraita Suomesta tulevien kuukausien aikana.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.