VALIKKO
18.12.2016 14:07

Joulun elokuvasuosituksia: Hacksaw Ridge ja Arrival

Kun on opiskelija ja rautoja tuntuu olevan tulessa tuhansittain, aika menee vinhaa vauhtia. Viime viikolla tajusin, että elämme vihdoin loppuvuotta. Ja minun maailmassani se tarkoittaa hyviä elokuvia! Perinteisesti kaiken maailman palkintohaukat pyrkivät julkaisemaan mestariteoksensa mahdollisimman myöhään kahdesta syystä. Ensinnäkin, ihmisillä on enemmän aikaa katsoa rainoja ja näin ollen rahaa virtaa sisään. Toiseksi, ne jäävät paremmin mieleen, kun aletaan jaella palkintoja. Siispä viime viikolla näin kaksi elokuvaa, joille povataan menestystä palkintokaudella: mahtipontinen sotaeepos Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas sekä pohdiskelevan fiksu scifidraama Arrival.

Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas

Resepti: Pelastakaa sotamies Ryan plus Fullmetal Jacket kertaa American sniper.

Suosittelen: Sotaelokuvien ja toiminnan ystäville. Mutta varoitan, että se voi olla melkoisen väkivaltainen.

Mel Gibsonin (Braveheart, Passion of the Christ) tuorein elokuva on raju ja intensiivinen sotaeepos, joka ei pyytele karuuttaan anteeksi. Kyseessä on tositapahtumiin perustuva sotaelokuva, joka kertoo pasifistisen lääkintämiehen Desmond Dossin (Andrew Garfield)  tarinan. Doss oli amerikkalainen sotilas toisessa maailmansodassa, joka halusi pelastaa henkiä, mutta kieltäytyi kantamasta asetta. Hän loi legendansa helvetillisellä Hacksaw Ridgellä, jossa amerikkalaiset sotilaat yrittivät murtautua läpi japanilaisten puolustuslinjojen.

Hacksaw Ridge on elokuva, joka on tehty selkeä päämäärä mielessään: vangita sodan kaaos, hektisyys ja hirviömäisyys, mutta myös sotilaiden toivo ja inhimillisyys. Tästä syystä filmi on ikävä kyllä varsin epätasainen. Taistelukohtaukset ja suurin piirtein puoli elokuvaa kestävä jatkuva kriisi itse Hacksaw Ridge –kukkulalla on käsittämättömän voimakas: se on intensiivinen, mukaansatempaava ja kaikin puolin eeppinen.

Äkäisen kersantin arkkityyppi (Vince Vaughn, jostain syystä) ei pidä alokkaitaan juuri minään.

Mutta elokuvan alkupuolisko jää tylsäksi tämän rinnalla. Dossin taustatarina romansseineen vaikuttaa turhan pitkältä, eivätkä kaikki yksityiskohdat juuri vaikuta tarinaan. Elokuvaan sisältyy koulutusjakso, jota ei voi olla vertaamatta sotaklassikko Fullmetal Jacketiin, ja siinä vertauksessa Ridge jää auttamatta toiseksi. Loppujen lopuksi Hacksaw Ridge on parhaimmillaan elämää suurempi elokuva, joka on ohjattu apinanraivolla ja joka saa adrenaliinin pumppaamaan. Elokuvaa hidastaa kömpelö alku ja satunnaiset aivopierut, mutta loppupuolisko on sen verran komea, että elokuvasta jää erinomainen fiilis.

 

Arrival

Resepti: Interstellar potenssiin Her.

Suosittelen: Pohdiskelevien ja tarinallisten elokuvien ystäville.

Arrival on scifi-elokuva, joka uskaltaa olla erilainen. Se perustuu palkittuun lyhyttarinaan Story of Your Life ja käsittelee ihmisluontoa sekä toisten ymmärtämistä hämmästyttävän kypsällä ja vangitsevalla tavalla. Erilaisempaa tulosta en osannut edes kuvitella, kun kuulin kyseessä olevan scifi-elokuva, joka seuraa ihmisten ensimmäistä kontaktia Maan ulkopuolisen elämän kanssa. Se ei ole kerro ulkoavaruuden muukalaisista, vaan ainoastaan sisältää niitä. Elokuvan todellinen viesti on huomauttaa, että joskus ihmiset ovat toisilleen ”alieneita”, itselle vieraita.

Everstin mielestä paras tapa kommunikoida on puhua HITAAASTI JA KOVALLA ÄÄÄNELLÄ.

Kaksitoista mysteeristä ja tunnistamatonta alusta laskeutuu eri puolille Maapalloa. Kuuluisa kielitutkija Louisa Banks (loistava Amy Adams) päätyy mukaan yrityksiin ottaa yhteyttä näihin salaperäisiin tulijoihin. Hän lyöttäytyy yhteen terävimpien fyysikoiden, taitavimpien kääntäjien ja määrätietoisimpien sotilaiden kanssa yrittäessään selvittää, mitä tulijat haluavat ihmiskunnasta.

Näistä elementeistä saisi helposti Inceptionin tai Avatarin kaltaisen tehostesirkuksen. Mutta Arrival on sen sijaan hidas, maltillinen ja tyylikäs teos, joka haastaa katsojansa ajattelemaan. Halki kahden tunnin näytöksen olin miltei alati tuolini reunalla, yrittäen pysyä mukana ja keksiä, mitä tuleman pitää. Arrival tuntuu mysteeriltä, jonka voisi ratkaista yrittämällä ymmärtää sitä.

Arrival loistaa vangitsevassa tunnelmassaan, joka pitää katsojan otteessaan. Salaperäisyyden verho, Adamsin erinomainen performanssi ja ohjaaja Dennis Villeneuven (Sicario, Prisoners) hillitty ote kaikki tekevät elokuvasta arvaamattoman ja kiinnostavan. Mutta perinteisten scifien ystäville varoitus: se ei ole Star Wars, siinä ei ole toimintaa nimeksikään ja kaikki yliluonnollinen on ennemmin salaperäistä kuin näyttävää. Se sopii parhaiten sellaisille katsojille, jotka arvostavat elokuvalta kunnon haastetta ja sanomaa. On hyvin mahdollista, että elokuvan nähtyään ajattelee asioita hieman eri tavalla.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.