VALIKKO
13.3.2017 12:18

Kong: Pääkallosaari – King Kongin uusi tuleminen

Mikä on coolimpaa kuin King Kong? Kong + räjähdys + Samuel L. Jackson. (Photo Credit: Courtesy of Warner Bros. Pictures)

Resepti:  Ison budjetin King Kong-elokuva.

Suosittelen: Tyylikkään hirviömätön ja tehostekaaoksen ystäville. Samaa sukua kuin uusin Godzilla.

King Kong on tullut takaisin – jälleen kerran – mutta nyt hän on tullut jäädäkseen. Kahdeksas Kong-nimeä kantava filmi toimii reboottina, jonka tarkoitus on sitoa kaikkien suosikkigorilla viritteillä olevaan MonsterVerse-leffauniversumiin, jossa valkokankaan suurimmat kauhistukset ottavat toisistaan mittaa. Jatko-osa Godzilla vs King Kong on tulossa vuodelle 2020. Kong:  Pääkallosaari (Kong: Skull Island) on puhdas monsterimättö, joka viskaa kaiken turhan symbolismin roskikseen mässäilläkseen adrenaliinilla ja kaaoksella. Tulos on kieltämättä komea eikä tosiaankaan tylsä, mutta myös varsin geneerinen ja unohdettava.

Tiedemies Randa (John Goodman) uskoo yliluonnollisiin otuksiin. Hän kokoaa tiimin, johon kuuluvat kärttyisä jäljittäjä Conrad (Tom Hiddleston), sotaisa eversti Packard (Samuel L. Jackson) ja pasifistinen valokuvaaja Mason (Brie Larson). Ryhmän tarkoitus on suunnata salaperäiselle Pääkallosaarelle, mistä Randa uskoo löytävänsä jotakin, joka muuttaa kaiken. Matkan päässä ryhmää odottaa kuvankaunis, mutta vihamielinen ekosysteemi, jonka ravintoketjun huipulla on 30 metriä korkea jättigorilla, jonka nimen jo tiedättekin.

Uransa alkutaipaleella oleva ohjaaja Jordan Vogt-Roberts vie elokuvansa kaikkien pakollisten renkaiden läpi, mutta varsin laiskasti. Lahjakas kasti menee harakoille, sillä hahmot saavat surullisen lyhyet esittelyt, eivätkä juuri kasva tai vaikuta tarinan kuluessa. Kongilla itsellään on antisankarin persoonaa, mutta sitä ei paljon avata, koska aika menee saaren hirmuja tai tunkeilevia turisteja kurittaessa. Muutamaan otteeseen elokuva uhkaa käyttää aikaa gorillan ei-väkivaltaisiin puoliin, mutta tilanne korjataan nopeasti puskasta loikkaavalla öhkömönkiäisellä.

Kuva: Viimeksi Kong nähtiin valkokankaalla vuoden 2005 King Kongissa. 3-tuntisen eepoksen ohjasi Peter Jackson (Taru Sormusten Herrasta). Tämä Kong käveli neljällä käpälällä ja ihastui ihmiseen.

Elokuvan suurin heikkous on rytmitys: se loikkii varsin satunnaisen oloisesti kohtauksesta toiseen, ja välillä vuorokaudenaika tuntuu vaihtelevan eestaas saman kohtauksen aikana. Kuitenkin elokuva tietää paikkansa – se ei yritäkään olla syvällinen tai pohdiskeleva, vaan syleilee kaoottista sekasortoaan. Tehosteet, maisemat sekä kuvaus ovat kaikki hyvin vaikuttavia ja tekevät ryminästä kiistatta kiinnostavan. Tavoiteltua cooliutta tukevat myös hyväksi havaitut kliseet, kuten slow motion, yltäkylläiset räjähdykset, 70-luvun musiikki ja paikoitteinen koominen kevennys.

Kong: Skull Island on hölmö hirviöelokuva, joka ei häpeile itseään. Se on erittäin komeaa katsottavaa, jossa ei ole pulaa massiivisista toimintakohtauksista. Mies vastaan luonto -motiivi on paljolti unohdettu, koska tarinan todellinen sankari on näyttävä tuhosirkus. Kong on sujuvaa aivotonta kaaosviihdettä, mutta kerran nähtyään sen unohtaa nopeasti.

7/10

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.