VALIKKO
23.11.2016 16:36

Mikä on Ihmeotukset ja niiden olinpaikat?

Ihmeotuksissa ihmetellään ihmeellisiä ihmetyksiä. Ei, ihan oikeasti! Kuva: Warner Bros

Lontoon Leicester Square, tiistai 15.10.

Viisi vuotta viimeisen Harry Potter- elokuvan jälkeen Lontoon kadut täyttyivät jälleen velhomaailman ystävistä. Viime viikon tiistaina nimittäin järjestettiin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan Euroopan ensi-ilta, ja rankasta sateesta huolimatta väkijoukko täytti märät kadut. Punaisella matolla nähtiin muun muassa ohjaaja David Yates (Harry Potterit 5-8), veteraanituottaja David Heyman (Harry Potter-sarja), pääosan esittäjä ja Oscar-voittaja Eddie Redmayne (Kaiken teoria) sekä käsikirjoittaja-tuottaja-projektin äiti J. K. Rowling.

Ihmeotukset on Harry Potter- universumiin sijoittuva elokuva, joka kertoo nuoresta taikaeläinten tutkijasta Newton Scamader (vertaa: nuori, sosiaalisesti kiusallinen ja vähemmän karvainen Hagrid), joka matkustaa maailmalla kohdaten mitä merkillisimpiä otuksia ja ongelmia. Vuosi on 1926, eli noin 60 vuotta ennen Harryn syntymää. Nyttemmin on raportoitu, että kyseessä tulee olemaan viisiosainen elokuvasarja, jossa tulee esiintymään myös nuori vähemmän vanha Dumbledore sekä tämän arkkivihollinen, kirjasarjassa useasti mainittu Grindelwald.

Rowling buukattiin itsensä mukaan miltei vahingossa käsikirjoittamaan elokuvaa, jonka inspiraatio on lähtöisin hänen kirjoittamastaan lyhyestä opaskirjasta, jossa ei ollut juonta lainkaan.

”Tässä elokuvassa on yhteyksiä Potter-saagaan, mutta toivomme sen olevan itsenäinen. Ei siis ole välttämätöntä nähdä alkuperäisiä elokuva”, Rowling kertoo ensin halattuaan toimittajaa. ”Tiedän täysin, mihin tämä sarja on menossa, mutta en aivan, miten sinne kuljen. Minulla on siis pelivaraa.”

Ohjaaja Yates arvosti projektissa eniten luovaa vapautta. ”Viimeksi ohjatessani minut ikään kuin kutsuttiin valmiille junaraiteille, jotka minua edeltäneet ohjaajat rakensivat. Nyt sain rakentaa kaiken alusta alkaen. Käytimme projektiin vuosia ja nyt haluamme vain näyttää sen maailmalle ja olla siitä ylpeitä”, Yates kuvailee.

Päätähti Eddie Redmayne käveli kärsivällisesti sateen läpi, jaellen nimikirjoituksia ja ottaen selfieitä fanien kanssa. Turhaa tietoa: Viime viikolla Redmayne sekä huvitti että pahastutti ihmisiä julkaisemalla YouTubeen puolustuspuheen Puuskupuh-tuvalle, jota toisinaan pidetään muita laimeampina (video: Eddie Redmayne is a Hufflepuff).

 

beasts1

Ihmeotusten kastin pääaineita ovat taikatemput ja hahmokemia.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic Beasts and Where to Find Them)

Se on Harry Potter, mutta ilman Harry Potteria. Vai onko? Ihmeotukset sijoittuu samaan universumiin ja tiettyjä viittauksia Tylypahkaan voi huomata, mutta on ilahduttavaa, miten itsenäinen elokuva on. Yksikään vanha päähenkilö ei vilahda ruudulla, miljöö on täysin uusi ja viittaukset niin hienovaraisia, että faneista fanaattisimmatkin (lue: minä) eivät välttämättä huomaa niitä. Kenties juuri siksi Ihmeotukset on niin itsevarma, niin hauska ja niin täynnä elämää. Vaikka paikoin monimutkaisempi ja vakavampi kuin edeltäjänsä, se on myös hurmaava, rohkea ja yllättävän ajankohtainen aloitus uudelle saagalle.

Elokuvan ensisekunnit kattavat tehokkaasti pöydän. Tutun logon sekä legendaarisen Harry Potter -teeman jälkeen näemme koosteen velhomaailman otsikoista, jotka kuvaavat pelkoa ja epävarmuutta Amerikassa. Eripuraa jästien kanssa, paljastuminen ja sota uhkaa, Grindelwald karkuteillä.

Itse tarina alkaa New Yorkissa vuonna 1926, kun taikaeläinten tutkija ja entinen tylypahkalainen Newton ”Newt” Scamander (Redmayne) astuu laivasta laukku täynnä mitä omituisempia (ja laittomimpia) taikaolentoja. Newt on lievästi introvertti oman polkunsa kulkija, joka välittää enemmän otuksista kuin ihmisistä tai ajankohtaisista asioista.

Siksi onkin harmi, että hän saapuu Amerikkaan hyvin epävakaina aikoina: vihamieliset jästit uhkaavat paljastaa taikayhteiskunnan, pelottava velho Grindelwald on karkuteillä ja jokin ennenäkemätön olento kylvää kauhua kummankin yhteisön keskellä. Matkallaan Newton sotkeutuu tilanteeseen, tapaa joukon molemman maailman edustajia ja esittelee meidät mitä ihmeellisimpiin otuksiin.

Tänä talvena Eddie Redmayne on Ihmeotus.

Tänä talvena Eddie Redmayne on Ihmeotus.

Vaikka olisi helppoa ratsastaa edeltäjiensä maineella, Ihmeotukset on hyvin omanlaisensa elokuva. Se tuo universumiin paljon uutta ja pallottelee kunnianhimoisesti eri juonia sekä tunnelmia, jolloin elokuvasta löytyy sekä synkkyyttä, koskettavia hetkiä että erityisesti naurua. Etenkin koomikko Dan Foglerin esittämä jästi Jacob Kowalski on harvinaisen onnistunut koominen sivuhahmo, joka kanavoi riemukkaasti käsikirjoittajan huumorintajua.

Uskomattomat tehosteet ja päähenkilökaartin keskeinen kemia ovat osa elokuvan vahvuuksia, mutta yli kahden tunnin elokuvaa on välillä vaikea seurata hahmojen ja sivujuonien määrän takia. Mukana on jästejä, fanaatikkoja, ärsyttäviä byrokraatteja, maahisgangstereita, kleptomaanisia vesinokkamyyriä, mediaimperiumi ja kiukkuisia velhoja jokaiseen pikajunaan. Mutta siinä missä elokuva vaatii enemmän kuin keskiverto Potter-teos, se myös antaa paljon. Yksikään aikaisempi osa ei ole ollut näin hyvässä tasapainossa elementtiensä kanssa.

Ihmeotusten ensimmäisen osan tärkeimmäksi tehtäväksi jää esitellä yleisölle tuttu, mutta uusi, synkkä maailma ja sen valoisat hahmot. Vaikkakin se on hyvin käsikirjoitettu, hykerryttävän hauska ja tunnelmallinen, sen monituiset hahmot ja juonikuviot voivat olla vaikeita seurata. Kuitenkin muistettavat ja charmikkaat päähenkilöt sekä naurun ja vakavuuden tasapaino takaavat sen, että uusia seikkailuja jää odottamaan innolla.

(Huom. Tiedän, että suomentajat ovat päättäneet nimetä Newtin ”Liskoksi”, mutta en muuten varmasti aio käyttää niin pöljää nimeä ainoalle mainstream-Puuskupuhille.)

 

tähtimerkki33

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.