VALIKKO
10.3.2017 10:58

Millaista on opiskelu toisessa kulttuurissa?

Ei oppi ojaan kaada, mutta päätä se saattaa särkeä.

“You’ll surely have fun here and it’s brilliant”, meille kertoi kv-koordinaattorimme heti toisena päivänä. “But you’ll also have to work hard.”

Tätä seurasi neljän päivän infomyllytys, jonka oli tarkoitus sisältää kaikki tarvittava tieto Ulsterissa opiskelusta. Sain sittemmin kuulla, että normaalisti tähän käytetään kaksi viikkoa.

Ehkä siksi koordinaattoi lausui myös: ”You won’t remember all this info, so make sure to ask when you get confused!”

Virallinen kanta taitaa olla, että vaihtoon tullaan opiskelemaan. Itsensä kehittäminen, verkostoituminen, sisäisen maailman avartaminen ja muu sellainen on hienoa, mutta viime viikolla havahduin, että täällähän pitää oikeasti pistää hihat heilumaan. Pahus.

Myös opiskelu on suhteellista.

Ulster university vs Jyväskylä YO

Aiemmin mainitsin, miten kurssien numerointijärjestelmä uhmaa kaikkea logiikkaa. Onneksi kuitenkin muu osuus täkäläisestä koulutuksesta on enimmäkseen hyvin selkeää. Pienet kulttuurierot pois lukien opiskelijan arki täällä on paljolti samanlaista kuin Suomessakin. Pääaineeni on kommunikaatio, joka on vielä teoreettisempaa kuin journalismi kotona.

Täällä jokainen kurssi järjestää yhden 2-3 tunnin mittaisen luennon viikossa. Näin ollen joillakin saattaa olla vain kolmena päivänä yksi parin tunnin luento ja viikko on pulkassa. Kuitenkin yhden kurssin oletettu työmäärä on 200h. Siinä ehkä auttaa se, että yhdellä kurssissa meille annettiin ”suositeltavaksi lukemiseksi” 45 oppikirjaa ja/tai tieteellistä julkaisua. Jaa.

Kampuksemme on enimmäkseen yksi järjettömän iso rakennus, jossa on tusinoittain osastoja. Mukaan kuuluu valtaisa kirjasto täynnä kaikkien mahdollisten alojen oppikirjoja, mutta samoin kuin Jyväskylässäkin, kurssin alkaessa sen oppikirjat viedään käsistä. Jotkut kurssit kannustavat opiskelijoita ostamaan oppikirjat omiksi, mutta onneksi osalleni ei ole osunut moista. Kampuksella on myös kahvila, ruokala, pari kioskikauppaa ja rutkasti tilaa lounastamiseen, työntekoon ja hengailuun. Käytävät kuulemma jatkuvat kilometrien verran.

”Good thing is, it turns out creativity can be taught, so there’s hope for you guys yet.” – PR-kurssin avausluento.

Arvosanat määräytyvät kokonaan kurssitehtävien perusteella. Heti toisella luennolla niskaan viskataan kaikki mahdolliset deadlinet, jotka pitää hoitaa ajallaan. Viime viikolla sain ensimmäisen tehtäväni valmiiksi, mutta seuraavaksi viikoksi on tehtävä toinen, ja taas uusi sitä seuraavalle viikolle. Toimeksiannoissa pääpaino on itsenäisellä tutkimustyöllä, ja jokaiseen työhön pitää olla usea lähde, joihin pitää viitata tarkasti. Eli ei auta, jos on luonnostaan hyvä suoltamaan soopaa.

Lajityyppeihin kuuluvat blogitekstit, mainoskampanjat kaikkine ulottuvuuksineen, analyysit, esseet, strategiat ja ammattitason sähköpostit. Pituudet mitataan sanamäärinä, ja rajojen suhteen ollaan hyvin tarkkoja. Onneksi englanti on täynnä kaikkia pieniä sanoja, joten sanamäärät täyttyvät nopeasti. As in, of the, and thus…

Kaiken kaikkiaan meno on yllättävän paljon samanlaista kuin kotopuolessakin. Käyt luennoilla, palautat tehtävät ajallaan, luet oppikirjoja ja pidät itsestäsi huolta. Luennot ovat usein interaktiivisempia ja tehtäviä on enemmän, mutta ne tasapainoitetaan mukavasti ja opettajat yllättävän usein turvautuvat huulenheittoon. Mutta taisi olla virhe valita Advertising -kurssi – luulin pääseväni analysoimaan ja haukkumaan mainoksia, mutta sen sijaan minun pitääkin tuotaa mokomia.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.