VALIKKO
3.3.2017 14:27

Opiskelija Irlannissa: Kiertelyä kaupungilla

Uskonto on Irlannissa arka aihe, mutta kirkot ovat harvinaisen komeita.

Huomasin, että on tullut aika lailla valiteltua, mikä kaikki vaihdossa on hankalaa. On siis aika keskittyä hyviin puoliin! Yksi kursseistani täällä on nimeltään ”Cultural Awareness”. Siinä opetetaan Irlannin historiaa, tapoja ja kulttuuria. Lisäksi välillä saamme kertoilla omista kulttuureistamme – kurssi on tähdätty kansainvälisille opiskelijoille ja oppilaat edustavat kuutta eri kansallisuutta.

Hassua muuten, että opettaja-tohtorimme näyttää omituisen paljon eräältä salaa pahalta opettaja-tohtorilta eräässä tv-sarjassa. Hänellä on myös tunnetun mytologisen pahiksen sukunimi. Enkä muuten löydä hänestä kuvia netistä. Ja ennen lähtöä hän sanoi: ”We’re gonna walk through the area once, then count to see how many are still alive, and then head back”. Hmm. Aika epäilyttävää, nyt kun ajattelen.

Kuitenkin, todennäköisesti-ei-paha tohtori vei meidät tänään kierrokselle ympäri Belfastia tutustumaan paikan historiaan. Kävelimme noin seitsemän kilometrin verran Shankill ja Fall Roads-alueiden läpi, missä tapahtui paljon kaoottista historiaa vuosina 1960-1998 kestäneen ”The Troubles” -konfliktin aikana. Huom. Alueella on vieläkin harmillisen yleistä ampua ihmisiä polviin kostoksi, mutta ei hätää, koska siellä on maailman paras polvikirurgian osasto. Ihan oikeasti. Mahdollisesti-juonikas tohtori kertoi sen, niin ikään ennen lähtöä. Rohkaisevaa!

Irlannin muuria koristaa lukuisat graffitit.

Kiertueeseen kuului Belfastin jakava muuri, joka erotti protestantit ja katolilaiset toisistaan; graffiteja, joita maalattiin ahkerasti propaganda-tarkoituksessa; maamerkkejä, joilla pidettiin kokouksia tai joissa käytiin taisteluita; ja hyvin rääväsuinen vanha äijä, joka huomasi varomattomat turistit ja riensi paasaamaan olleensa mukana meiningissä. Onneksi suomalaiset ovat mestareita hiipumaan keskustelusta huomaamatta.

Mitä opimme reissusta:

  • Irlantilaiset eivät asu mielellään kerrostaloissa, sillä he ovat hyvin nenäkkäitä ja tykkäävät vakoilla naapureitaan.
  • 70-luvulla keskustan ympärillä oli muurit ja portit, koska joka viikko joku yritti salakuljettaa pommeja. Tämä johti siihen, että muissa maissa vierailevat irkut eivät uskaltaneet liikkua keskustassa, ennen kuin joku tuli tarkastamaan heidät.
  • Punaisia päin käveleminen on maan tapa: suomessa vieraillut ei-kai-paha-nero tohtori nauroi suomalaisille, jotka odottavat valon vaihtumista vaikka keskellä yötä ilman liikennettä. Touché.

 

Taidan olla ainoa, joka ei edes tiennyt Irlannilla olevan oma kielensä.

Kiertueesta selvittyäni uskaltauduin ensimmäistä kertaa tutkiman kaupunkia omin nokkineni. Koska olen herkkä eksymään ja panikoimaan, olen aikaisemmin mennyt vain bussilla keskustaan, käynyt kaupoissa/elokuvissa 50 metrin säteellä bussipysäkistä ja suunnannut hopsusti takaisin. Kerran nousin kyydistä väärällä pysäkillä ja eksyin niin pahasti, että elokuva meni ohitse.

Mutta tänään kävi ilmi, että Belfastissa on aika helppo suunnistaa, kun aurinko paistaa ja mieli on korkealla. Ja siellä on paljon upeita kauppoja! Disney-kauppa oli ikävä kyllä suunnattu enimmäkseen 12-vuotiaille tytöille, joten siellä sain tapella tuotteista muiden kaltaisieni kanssa, mutta löysin halpoja kirjakauppoja ja mahtavan HMV-nimisen putiikin, joka oli todellinen aarreaitta kaltaiselleni nörtille.

Vaihdosta on takana miltei kolmasosa ja uskallan vihdoin liikuskella kaupungilla itsenäisesti. Huh hah hei, kohti uusia haasteita!

 

HMV-liikkeen monet puolet. Saako tänne jäädä asumaan?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.