VALIKKO
22.2.2017 17:38

Opiskelija Irlannissa: Kaikki vaikean kautta

Pakollinen maisemakuva Vihreältä Saarelta.

Huomenna tulee täyteen kuukausi suuresta saapumisestani Irlantiin. Olisi mukava sanoa, että homma luistaa jo kuin kotonakin, mutta totuus on, että tätä sopeutumishommaa ei ole tehty erityisen helpoksi hölmöille turisteille. Yllättävän paljon homma takkuilee kehnon kommunikaation tai ontuvan opastuksen vuoksi. Ja jos minä jotakin intissä opin, niin sen, että mitään ei tarvitse tehdä, ellei sitä ole kädestä pitäen opetettu.

Vaikeinta hommassa on vertaistuen puute. Sain viime viikolla sähköpostin, missä haettiin kansainvälisten opiskelijoiden tutoreita Jyväskylän yliopistoon. Siitä sain lukea pitkän listan tehtäviä, joilla meillä päin tuutorit helpottavat vaihtareidensa elämää. Tähän listaan kuuluu:

  • henkilökohtainen yhteydenpito vaihtariin ennen vaihtoa
  • vaihtarin noukkiminen matkakeskukselta ja kuskaaminen uuteen asuntoon
  • avainten hankkiminen ja asunnon tarkastaminen
  • vaihtarin vieminen pankkiin, kv-toimistoon, asuinpalveluihin, poliisiasemalle, lähimpiin kauppoihin sun muihin
  • vaihtarin tutustuttaminen kampukseen
  • vapaa-ajan viettäminen vaihtarin kanssa

Verrataanpa siihen Irlannin vastinetta:

  • Ei tuutoreita
  • Hyvin suurpiirteinen ja pikainen kertakierros yliopisto-rakennuksella
  • Yliopisto järjestää kyydin lentokentältä – maksua vastaan

…ja siinä se. Kaikki muu on pitänyt selvittää ja hoitaa itse. Ilmoittauduin johonkin ”International Buddy Programiin” ennen saapumistani, mutta siitä suunnasta en ole kuullut mitään koko aikana. Lähin kontaktimme on kv-koordinaattori, mutta en viitsi häiritä häntä kysymällä ”Mistä näen elokuvia halvalla?”

Näin hieno Block Wars -univormu jäi tänään käyttämättä huonon kommunikaation takia.

Myös kommunikaation puute hämmentää. Tänään oli tarkoitus järjestää Touch Rugby-turnaus osana Block Wars -tapahtumaa. Kyseessä ovat suuret asuntoloiden väliset olympialaiset, jotka kestävät koko vuoden, ja parhaat palkitaan vuoden loputtua. Kuulostaa aika isolta hommalta, ajattelin, ja menin iloisesti paikalle. Olin kuitenkin ainoa. Aikani odotettuani kysyin asiaa tiskivirkailijalta, joka kertoi koko homman olevan peruutettu, tuosta vain, ilman ilmoitusta. No Touch Rugby for me. Looks like I’m only Touching myself tonight.

Vastaavasti viime viikolla yksi luennoista peruttiin, ja siitä kerrottiin vain niille, jotka olivat mukana luennoitsijan toisella kurssilla. Minä puolestani sain saapua paikalle ja odottaa vartin oven edessä, ennen kuin tajusin jonkin olevan pielessä. Pahus, suomalaisten synnynnäinen kyky jonottaa kiltisti puri omaan nilkkaan.

Ensimmäinen viikko oli kyllä orientaatio-viikko, jolloin meille kyllä kerrottiin vaikka mitä, mutta harmillisen iso osa asiasta oli hyvinkin epäolennaista arkielämää varten. Lisäksi kaiken infon ja paperisodan määrä kutistettuna muutamaan päivään teki hyvin vaikeaksi muistaa mitään jälkeenpäin. Vasta viime viikolla meillä kävi asuintoimiston asiamies perehdyttämässä meidät asuntomme ja kysymässä ongelmista – tosin hän ei osannut sanoa, miten ne ratkotaan. Tänään menin valittamaan rikkoutuneesta imurista, joten talonmies lykkäsi minulle omansa. Öh, kiitos?

Enhän minä nyt täällä hätää kärsimässä ole, mutta olisi mukavaa, jos hölmöimmistä vaihtareista pidettäisiin vähän parempaa huolta. Jos itse pääsen kv-tutoriksi Suomessa, niin teen taatusti kaikkeni helpottaakseni omien vaihtareideni elämää.

Kommentit

  • Anette

    No jo on! Oisin kyllä itekin niin hukassa tuolla. 😀 Tsemii!

     0
  • Katri Vuorvirta

    Ohhoh kuulostaapa samalta kuin täällä Singaporessa 😀 ja mäkun aattelin, että Euroopassa hommat varmaan toimii, mutta ei näköjään.

    Mulla tosin ei ollut edes orientaatioviikkoa, eli ensimmäisellä viikolla alkoi heti luennot ja noh tietty kerrottiin mitä kurssi pitää sisällään.
    Oli kyllä ”mahtava” fiilis mennä luokkaan ihan uunona ja siellä vaan katella ympäriinsä, että mitäköhän täällä tapahtuu, ketkäköhän on mun luokkalaisia kun luennolla oli aina se jokunen sata ihmistä paikalla.. Ja kaikki saman näköisiä, koska onhan kyse Aasiasta 😉

    Tsemppiä sinne! Eiköhän se (toivottavasti) tuosta selkene ajan myötä:)

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.