VALIKKO
25.2.2016 11:47

Spotlight-arvostelu

Michael Keatonin johtama ryhmä toimittaa muutakin kuin tyhjää. (Kuva: Open Road Films)

Tositapahtumiin perustuvista biografisia draamoista ei elokuvamaailmassa ole pulaa, mutta mediasta niitä tehdään harvemmin. Siksikin tutkivasta journalismista kertova erinomainen Spotlight on tervetullut lisäys vuoden parhaimpien elokuvien listauksiin. Indie-elokuvistaan tunnettu ohjaaja Tom McCarthy tasapainoilee vaikuttavasti arkaluonteisen aiheensa sekä tyylikkään tarinankerronnan välillä kuvaillessaan vuosituhannen alussa tapahtunutta Pulitzer-palkittua tutkimusta.

Spotlight on ryhmä Boston Globe -lehden tutkivia reporttereita, jotka etsivät uutta jutun aihetta. Juuri kun osastoa uhkaa uudet leikkaukset, he saavat päätoimittajalta kehotuksen tutkia hyssyteltyä aihetta, katolilaisten pappien suorittamaa lasten hyväksikäyttöä.

Michael Keaton, Mark Ruffalo, Rachel McAdams ja Brian d’Arcy James esittävät herkkävainuisia toimittajia, jotka alkavat sitkeästi ja järjestelmällisesti tutkia tapausta, josta tuntuu koko ajan avautuvan uusia totuuksia. Ryhmän toimintaa verrataan nimensä mukaiseen valokeilaan: kun sen kohdistaa, pimeydestä paljastuu kaikenlaista.

Aihemateriaalista olisi ollut helppoa luoda moraalisesti mustavalkoinen tai provosoiva elokuva pelottavasta salaliitosta. Sen sijaan McCarthy loi hienotunteisen ja vaatimattomalla tavalla näyttävän tarinan ammattimaisista ihmisistä tekemässä tärkeää työtä.

Ylimääräistä draamaa ei harrasteta, eikä päähenkilöidenkään yksityiselämään sukelleta sen tarkemmin. Ja siinä missä nämä toimittajat ovatkin ahkeria ja oikealla asialla, osaavat he myös olla kärsimättömiä, joskus hermoille käyviä ja paikoin sosiaalisesti toistaitoisia.

Heidän hitaan uurastuksensa seuraaminen on siinäkin mielessä miellyttävää, että turhan usein populaarikulttuuri esittää median haaskalintuina, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen mahdollisimman myyvän jutun.

Sen sijaan Spotlight-tiimi kunnioittaa lähteitään sekä työtään. He ovat valmiita lykkäämään tarinansa julkaisua, että siitä tulisi mahdollisimman tarkka.

Elokuva kunnioittaa journalistisia arvoja kuitenkaan idolisoimatta niitä. Tutkijoita ajaa erityisesti oikeudentaju: vaikka kirkko on vaikutusvaltainen ja jopa pelottava, maailmalle tulee näyttää, että kukaan ei pääse pälkähästä.

Elokuva etenee reippaalla tahdilla ja muistettavaa on paljon, mutta kaikki tehdään selkeäksi hienovaraisella narratiivilla. Kerronta on hyvin sujuvaa, ja sen ansiosta pienetkin askeleet eteenpäin tuntuvat hyvin palkitsevilta myös katsojille.

Juonenkäänteistä ei ole pulaa, ja elokuvan viimeinen ruutu toimii hyytävän tehokkaana lopetuksena hienolle matkalle. Se toimii erityisen hyvin, kun sitä vertaa elokuvan aloituskohtaukseen. Siinä kunnianarvoisa kirkon edustaja kertoo hätääntyneelle perheelle, että mitään tämmöistä ei ole ennen tapahtunut eikä tulekaan.

Tarina on paljolti päähenkilöidensä toiminnan eteenpäin ajamaa, ja näyttelijät onnistuvat mallikelpoisesti työssään. Etenkin Oscar-ehdokkuuden ansainnut Mark Ruffalo erottuu edukseen omalaatuisena reportterina, jolla on omiakin päänsärkyjä, mutta myös ehdottoman vankka ammattietiikka. Ruffalon hahmo – ryhmänsä kanssa – antaa hyvän nimen moderneille journalisteille.

Kuitenkaan itse hahmot tai heidän ongelmansa eivät ole tarinan keskiössä. Myöskään vastavoimana ei ole henkilö tai edes organisaatio, vaan juurtunut asenne. Elokuvan kukistettava paha on hyssyttelyn kulttuuri, joka on valmis katsomaan kauheitakin asioita läpi sormien.

Mark Ruffalon työtä on käydä Stanley Tuccin hermoille.

Stanley Tuccin hermoille käyminen kuuluu Mark Ruffalon työkuvaan. (kuva: Open Road Filmsi)

Mukaansatempaava, jännittävä ja voimakkuudellaan hämmästyttävä Spotlight on yksi vuoden parhaista elokuvista ja journalistifilmien aatelia.

Tarkkaan mietitty ja hyvin yksityiskohtaisesti toteutettu draama ei tarjoa juuri mitään turhaa, ja kaikki osat tuntuvat palvelevan tarkoitusta.

Spotlight pääsee otsikkoihin erinomaisena, puhtaasti tarinankerronnallisena teoksena. Sen ytimessä ei ole viesti tai edes hahmot, vaan kiintoisa tositarina, jota elokuva katsojilleen kertoo mestarillisin elkein.


tähtimerkki45

Kommentit

  • Janspa

    Hyvältä näyttää jälleen! Ilo lukea muidenkin ajatuksia näistä uusista leffoista. Vieläkö meinaat Roomin ja Carolin arvioida ennen sunnuntaita? Itsellä olisi jo Carolista teksti julkaisua vaille valmiina ja Roomia pitäisi ehtiä viikonloppuna katsomaan myös. 🙂

     0
    • Panu Vuorela

      Roomia bashattiin aika pahasti Hesarissa, mutta yritän huomenna käydä katsastamassa mikäli ehdin. Carolista saatan joutua tinkimään, ellei sunnuntaina ole hyvin näytöksiä. So much to do, so little time…

       0
      • Janspa

        Juu lueskelin siitä jo tammikuussa sellaisia kaksijakoisia kommentteja, että osa pitää ylihypetettynä, ilmeisesti myös Hesarin kolumnisti Anu oli tätä mieltä. Itse haluan kuitenkin leffan nähdä osaksi Brie Larsonin takia, mutta myös siksi että elokuva on katsojien silmissä jakanut ihmisiä niin räikeästi kahteen leiriin. Haluan päättää siis, tykkäänkö siitä että Brie Larson voittaa Naispääosa-Oscarin vai enkö…

         0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.