VALIKKO
20.5.2016 13:46

X-Men: Apocalypse -elokuva-arvostelu

Magneto (Michael Fassbender) kannattelee muun muassa elokuvan tunnepuolta harteillaan. © 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Supersankarigenren edelläkävijä X-Men on täällä taas ja panokset senkun kasvavat. Sarjan kahdeksatta osaa ohjaa jälleen Bryan Singer, mies sarjan menestyneimpien osien takaa. Näyttävä, vauhdikas ja spektaakkelimainen X-Men: Apocalypse vääntää kaikki nupit kaakkoon, ja vaikka lopputulos ei välttämättä ole selkeä tai edes tarpeen tarinalle, on se silti hyvin viihdyttävä. Elokuvaa kuvaa tehokkaasti sen iskulause, ”Vain vahvat selviävät” – nyt nimittäin kyse on lähinnä hyvin tyylikkäästä toiminnasta.

On vuosi 1983 (21 vuotta X-Men: First Classista, 10 vuotta X-Men: Days of Future Pastista ja noin 17 vuotta sarjan aloittaneeseen X-Meniin) ja edellisistä osista tutut mutantit ovat hajaantuneet ympäri maapalloa. Kukin etsii tarkoitusta omalla tavallaan, joko tavallisesta elämästä, toisten auttamisesta tai koulun pyörittämisestä. Kuitenkin koko maapallon pakka menee sekaisin, kun En Sabah Nur-niminen supermutantti (Oscar Isaac) herää vuosituhansien mittaisesta unestaan ja vannoo muovaavansa maailmasta haluamansa. Hän lähtee keräämään seuraajia, joten Charles Xavierin (James McAvoy) ja Mystiquen (Jennifer Lawrence) on taas kerättävä kokoon joukkonsa pysäyttääkseen tämä.

X-Men sarja on tunnettu sosiaalisen kritiikin tunnelmastaan: mutantteja pelätään ja heidän täytyy löytää keino ratkaista asia. Usein homma kilpistyy pasifistisen Xavierin ja radikaalin Magneton (Michael Fassbender) kädenvääntöön. Kuitenkin Apocalypse rikkoo kaavan. Se ei juurikaan käsittele mutanttien asemaa yhteiskunnassa vaan on korkean budjetin sissisota koko ajan voimakkaimpien mutanttien välillä. Tämänkin takia elokuva tuntuu filleriltä: se sotkee aikajanan entistä pahemmin, tarinassa ei välillä ole juuri järkeä ja lopputulos ei paljoa eroa lähtötilanteesta. Magneto on pahis, eikun hyvis, eikun pahis, eikun hyvis, eikun ei sittenkään. Miten tästä päästään ensimmäiseen elokuvaan, jossa aatteiden kahtiajako on hyvin selkeä?

Star Warsista tuttu Oscar Isaac on Apocalypse, joka pitää oman äänensä kaiusta. © 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Star Warsista tuttu Oscar Isaac on Apocalypse, joka pitää oman äänensä kaiusta ja supernovista. © 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Mutta ei sillä väliä, kun meno on näin hektistä. Koska kyseessä on väliinputoaja kronologiassa, ohjaaja on voinut poimia parhaat hahmot sekä esiosista että alkuperäisestä trilogiasta, keräten kokoon voimista ja hahmoista siisteimmät. Quicksilver, Nightcrawler, jean Grey ja Storm esimerkiksi ovat kiinnostavia fanien suosikkeja, jotka ovat erittäin tervetulleita. Lisäksi toiminta ja efektit eivät ole koskaan näyttäneet näin hyviltä. Alkuminuuteilta asti Apocalypsessä riittää menoa ja meininkiä, ja loppumetreillä varsinkin tunnelma kohoaa huippuunsa.

Vaikka kaavamainen ja loppujen lopuksi tarpeeton osa saagaa, X-Men: Apocalypse on varmasti näyttävin ja hengästyttävin spektaakkeli, mitä koko sarja on tuottanut. Myös tunnetta elokuvaan tarjoaa Fassbenderin mainio suoritus Magnetona, joka varastaa useimmat kohtaukset joissa esiintyy. Ellei sitten maailman nopein ja tykättävin luuseri Quicksilver (Evan Peters) ennätä ensin.

Sarjan kahdeksas osa ei yllä parhaimpien tasolle, mutta tarjoaa silti hyvää viihdettä kesälle. Aiempien osien fiksusta tarinankerronnasta nauttineet eivät ehkä pääse Apocalypsen kelkkaan, mutta mahtipontisesta mutanttitoiminnasta pitävät tuskin tulevat pettymään.

tähtimerkki35

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.