VALIKKO
23.2.2016 14:24

Yksin Marsissa (The Martian) -arvostelu

Matt Damon pitäisi taas pelastaa pulasta. (kuva: (c)2015. Twentieth Century Fox)

Vuoden toinen suuri selviytymistarina Yksin Marsissa on veistetty aivan muusta puusta kuin kilpakumppaninsa The Revenant. Ohjaajalegenda Ridley Scott palaa kunnian kentille fiksulla ja mainiolla scifi-draamallaan, joka perustuu samannimiseen hittikirjaan. Yksin Marsissa on realistiselta näyttävä avaruusajan Robinson Crusoe -tarina, josta kasvaa jännittävä, hauska ja humaani seikkailu.

Matt Damon on astronautti Mark Watney, joka jää ikävän sattumuksen kautta yksin Mars-planeetalle. Mars on karu, elämää tukematon ja kaikin puolin ikävä paikka olla, joten eloonjääminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Laskelmien mukaan seuraava sukkula planeetalle saapuu vuosien kuluttua.

Onneksi Mark on jääräpäinen jokapaikanhöylä, joka julistaa heti elokuvan alussa, että hänhän ei tänne kuole. Elokuva kuvaa sekä Markin selviytymisrallia Marsissa että NASA:n yrityksiä pelastaa hänet.

Ohjaaja Scott suorittaa kaivatun paluun perusteisiin tuotettuaan muutaman vuoden lähinnä ison budjetin pettymyksiä. Yksin Marsissa on miellyttävä ja ruohonjuuritasolla toteutettu tarina kekseliäisyydestä ja yritteliäisyydestä.

Pääpainotteena on tieteen realistisuus, päähenkilön samaistuttavuus ja 70-luvun diskomusiikki, joka on Markin huvittavaksi harmiksi ainoata musiikkia, mitä koko planeetalta löytyy.

Elokuvan lipunkantaja on selkeästi Damon, joka on miltei koko ajan ruudussa. Damon suoriutuu esimerkillisesti roolistaan Watneynä, nokkelana ja monin puolin kätevänä taviksena, jolta ei lopu konstit eikä huulenheitto.

”En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta olen koko planeetan paras kasvitieteilijä”, hän paljastaa kameralle elokuvan alkupuolella.

Seuraavaksi hän käy läpi asemansa high tech -vempaimet ja alkaa miettiä, miten saisi ruokittua itsensä. Ja mars matkaan sitten vain.

Elokuva on oma outolintunsa sen yksinkertaisuuden takia. Avaruus ei kerrankin ole täynnä pelottavia otuksia, selittämättömiä ilmiöitä tai superteknisiä aseita. Sen sijaan se on yksinkertaisesti karu ja kolkko paikka.

Elokuvan tekniset puolet tukevat tätä erinomaisesti hiljaisuuksilla, autioutta viestivillä kuvakumilla sekä tyylikkäillä tehosteilla.

Watney kuvaa itseään koko ajan asemansa kameroilla, kertoen sekä lokille että katsojille mitä tekee ja mitä ajattele. Tämä tuo elokuvalle miltei dokumenttimaisen sävyn, ikään kuin Mark olisi oikeasti tuolla jossain taltuttamassa vierasta planeettaa.

Ulkopuolisten uhkien lisäksi elokuvasta puuttuu täysin ihmissuhdedraamat ja syvälliset opetukset. Elokuva on ikään kuin oodi käytännönläheisyydelle ja kekseliäisyydelle, jonka tykästyttävä esikuva Mark on.

Marsin ainoa asukas viljelee perunoita ja huonoa huumoria. (kuva: (c)2015. Twentieth Century Fox)

Yksin Marsissa on hieno selviytymistarina, joka erottuu edukseen kepeän mutta, silti jännitävän tunnelmansa ja maanläheisyytensä ansiosta. Se on komea, viihdyttävä, jännittävä sekä hauska. Se myös tarjoaa kiintoisan näkemyksen suhteellisen realistiseen avaruusmatkailuun.

On hienoa nähdä, miten Scott unohtaa liiallisen näyttävyyden kertoakseen uskottavan tarinan. Elokuva ei yritä liikaa, mutta pääsee juuri siihen, mihin aikookin.

 

tähtimerkki4

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.