VALIKKO
10.9.2017 19:16

”Minä olen Peter Pan – satuun sinut johdatan!”

Perjantai 8.9.2017 klo 15:20. Mie myöhästyn sata varmasti, jos en saa itteeni autoon just nyt Kokkolan toimistolta ja suuntaa nenää kohti Jyväskylää. Me ollaan nimittäin menossa Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan Peter Panin ennakkonäytöstä ja se alkaa klo 19:00. Kokkolasta ajaa noin kolme tuntia Jyväskylään, että kohta tosiaan on jo kiire.

Klo 18:53 kävelen teatterille ja näen pienen nenä kiinni ikkunassa tuijottamassa epätoivoisen näköisenä ulos. Ilme kirkastuu ja lasin läpi kuuluu iloinen: ”ÄIIIIIITIIIIIIII!” Viikko on tosiaan ollut pitkä ja tämä on ihana tapa tulla kotiin.

 

Peter Pan

Jyväskylän Kaupunginteatterin Peter Pan ei suinkaan noudata Disneyn versiota yhdestä lempinäytelmistäni, vaan alkuperäistä J.M. Barryn käsikirjoitusta. Näytelmä alkoi hauskasti, mutta ”roolien jaon” jälkeen olisin toivonut, että näytelmä olisi hypännyt suoraan lastenhuoneeseen kaupunkikohtauksen sijasta. Näytelmä lähti kunnolla käyntiin vasta lastenhuoneesta, eikä välttämättä täytekohtausta olisi alkuun tarvittu – kyllä pituutta muutenkin tarpeeksi. Kun näytelmä pääsi kunnolla käyntiin, niin sehän imaisi mukanaan. Miun lempparihahmoja olivat Kadonneet Pojat – pienen taas merenneitojen Meduusa. Joka kyllä sijoittui itsellänikin ihan topjuttuihin koko näytelmässä. Meillä lainataan vieläkin hetkittäin Hoikan roolisanoja ja lauletaan Peter Panin laulua.

Pieni ihastui Leenan ja hänen äitinsä laulamaan iltalauluun – sitähän toivotaan meillä joka ilta, mutta valitettavasti mie en muista siitä pätkääkään. Niinpä lauletaan sitten sitä Peter Panin laulua. Kapteeni Koukku oli karulla tavalla pahis – silleen hyvällä tavalla sanottuna. Näytelmässä oli paljon hienoja nyansseja, jotka kuljettivat tarinaa hienosti eteenpäin. Ne saivat nauramaan ja ne saivat hetkittäin pienen kapuamaan joko miun tai mummin syliin. Takana oleva poikakin huusi kovaan ääneen pelottavimmassa kohdassa, että ”minä ihan oikeasti haluan lähteä nyt pois täältä!” Onneksi isän syli pelasti, niin näki poikakin mitä lopussa kävi.

Näyttelijöiden ja muusikoiden suorituksen lisäksi ei missään nimessä pidä unohtaa lavastusta ja puvustusta. Mie olin positiivisesti yllättynyt siitä miten kekseliäs ja yllätyksellinen Peter Panin lavastus oli. Niin yksinkertainen – niin nerokas. Se miten vaikeatkin kohtaukset oli hoidettu niin nerokkailla, yksinkertaisilla ratkaisuilla. Tai no – en mene vannomaan, että niiden rakentaminen on ollut yksinkertaista. Sama koski puvustusta aina koiranaamioista merenneitoihin ja sieltä merirosvojen pääkallotatuointeihin. Uskomattomia yksityiskohtia, jollaisia henkilökohtaisesti en ole tottunut teatterissa näkemään. Ei sillä, että olisin mikään aktiivinen teatterin kuluttaja.

Mie oon ihan superkiitollinen meidän mummille, joka järjesti meille tämän elämyksen. Peter Pan oli huikea – ja miun odotukset oli valmiiksi korkealla. Onhan Peter Pan miun ensimmäisiä ihastuksia Robin Hoodin rinnalla. Tarina on miulle rakas ja oli ihana nähdä siitä noin mahtava teatteritoteutus.

Myö suositellaan Peter Pania ihan kaikille – olit sitten aikuinen tai lapsi.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.