VALIKKO
27.2.2017 13:57

Aikuisten ystäväkirja

Nimeni on Henna!
Jotkut tosin kutsuvat minua kullaksi täällä kotona, myös välillä hömelö, hemuli, hempula…
Olen syntynyt vuonna 1996 !
Lapsuuskotini langallinen numero ei todellakaan ole jäänyt mieleen. Hyvä kysyä tämmöistä ihmiseltä, joka ei aina edes omaa nimeään muista!
Pienenä olin varma, että minusta tulisi parturi, leipuri, astronautti, laulaja ja taiteilija. Kaikki nämä on nykyään vaan harrastelupohjalla, paitsi astronautti, harmi vain.
Isona minusta tulikin hömelö haaveilija, joka ei ole vielä saanut itselleen ammattia. Yritys on kova ja luultavasti muutaman vuoden päästä valmistun tietojenkäsittelijäksi. Ja sen jälkeen musta tulee yrittäjä.
Täydellinen puoliso istuu tuolla pelailemassa. Se tuo mulle välillä kukkia ja usein suklaata. Äsken se kävi mun kanssa urhoollisesti kaupassa, kun ostin keijunsiivet, taikasauvan ja piirustustusseja. Oon hyvin ylpeä siitä!
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen, kerkeisin piirtää enemmän!
Harrastan nyt valokuvaamista, taiteilijajuttuja, haaveilua ja kikattamista, onnellisuuspuuskia. Ompelemista ja kaikkea käsitöihin ja askarteluun liittyvää. Runoilua ja pelaamista. Kirppistelyä. Ei hitsi, mullahan on sittenki harrastuksia!
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta… Jätetään ne lasilliset sikseen. Ed Sheeran on rauhoittumismusiikkia. Jos haluan paremman mielen kuuntelen Ellinooraa, Metallicaa tai Avenged Sevenfoldia. Sitten on tietysti soittolistat eri tilanteita varten.
Noloin tv-ohjelma, josta pidän on My little pony. Tosin en näe siinä mitään noloa. Se on mun lohtusarja. Sitä katson kun pitää päästä masennuskuopasta ylös. Tai saada ajatukset muualle kivusta. Tai sitten ihan vaan hyvän mielen takia. Mut kuulemma ei ihan jokaisen suosikki tuo sarja. Suosittelen kokeilemaan, paranee vaan jaksojen ja kausien edetessä!
Bravuurini keittiössä mutakakku salaisella ainesosalla. Tai omenahyve.

”Jani, mikä on mun bravuuri keittiössä?”
”Sää teet hyvää leipää.”

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun pitää sanoa heipat. Ihan sama olenko minä vai toinen lähdössä. Miksei kaikki tärkeimmät voisi asua lähellä ja miksei kaikkia voisi nähdä vaikka joka päivä?
Lapsuuden lempilelu oli Nallukka. Nallukka kulki urhoollisesti mukana kaikki sairaalareissut.
Lempilelu nykyään piirtopöytä, Nintendo, Tuutu, kamera, ompelukone…
Salainen paheeni on keräillä teetä. Valehtelematta jokainen joka on nähnyt tuon kaapin sisällön on yllättynyt. On pussiteetä, luomua, vihreää ja mustaa…
Eikun se ihan oikea salainen paheeni okei, okei… Suklaa. Hei, olen Henna, ja minulla on vieroitusoireet, kun en ole saanut vuorokauteen suklaata.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Muista lapsenmieli vaikka ruumis kuihtuis pois. Kiitos Ellinooralle tästä, tää kulkee mun mukana nyt ja ikuisesti.

Kiitos kaimani, Hennamaista tästä haasteesta!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.