VALIKKO

Ensimmäiset asiat minusta, Hennasta.

Tiedäthän, joskus elämä heittää enemmän ylä- kuin alamäkiä. Ikinä ei saa luovuttaa, mutta joskus pitää ymmärtää hiljentää, tai vaihtaa reittiä.

 

 

a112c722-018a-4a13-9b82-b2bd5c434b66

Elämä on mullistunut moneen kertaan tässä kahdenkymmenen vuoden aikana. Viimeisin, ja suurin lienee 1.2.2016, eli viime helmikuun ensimmäinen päivä. Mitä tuolloin tapahtui? Käväisin nukkumassa melkein kuuden tunnin unet leikkaussalissa. Heräsin siitä samana iltana, kaulasta alaspäin täysin halvaantuneena.

Näin kahdeksan kuukautta myöhemmin, missä mennään? Mennään Jyväskylässä. Mennään pyörätuolilla, joskus kyynärsauvojen kanssa ja joskus ilman. Vuoronperään sairaalassa ja leikkipuistossa. Ambulanssi, taksi ja auto menopeleinä.

Mikä tämmöisessä arjessa silloin nousee tärkeänä esille? Pienet asiat, jotka ovat niin suuria. Niin tärkeitä ja niin kaivattuja. Arkipäivän iloja, arjen onnea. Niistä minä tahdon kertoa ja puhua. Niistä tahdon muistuttaa, sillä ne unohtuvat helposti.

 

c7b816ba-b860-4a5f-b381-59f380736fec

Tässä olen minä, Henna. Minä tykkään hymyillä, ja keinua hämähäkkikeinuissa. Soitan ukulelea, pelaan pelejä ja maalaan. Elän teellä ja suklaalla, välillä myös makaronilaatikolla.

Kommentit

  • AlienAted

    Juttusi kuin luin, niin huomasin taas kerran juputtaneeni aivan turhasta koko ikäni.
    Et tiedä mitä sinulla on, ennenkuin menetät sen, lauloi Lennonkin.

    .

     0
    • Henna Haarala

      Tulee sitä juputettua itsekin kaikesta pienistäkin asioista! Ja aivan, vasta kun asiat menettää huomaa niiden merkityksen, mikä on todella harmillista!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.