VALIKKO
8.12.2017 14:41

Jouluevankeliumi Haapajärven murteella

Joulukalenteri luukku 8:

Minä rakastan murteita! Rakastan oman kotimaamme erilaisia murteita, ja sitä, miten suuria eroja niissä voi olla ihan vain muutaman kilometrin säteellä. Rakastan myös omaa murrettamme. Esiin se tulee eritoten aina, kun olen Kuopiossa sairaalassa. Siellä ei ymmärretä, jos menen pahki johonkin, tai jos johonkin käy kippeetä. Tai jos otan veen ruuan kanssa. Täällä Jyväskylässä sitten kauhistellaan sitä, kun limppaan vaatteita! Olen saanut muutaman kerran selventää, että viikkaan vaatteita, enkä sylje niihin. Jyväskylä on oikea murteiden sekasikiö, sillä tänne muuttaa ympäri Suomen paljon opiskelijoita, jotka tuovat murteensa mukanaan. Tänään ajattelin siis jakaa teille jouluevankeliumin meidän omalla murteellamme, sillä miten meillä kotona Haapajärvellä puhutaan!

Teksti lainattu täältä, oman kotiseurakuntani nettisivuilta.

 

Jouluevankeliumi Haapajärven murteella

 

”Siihen aikkaan anto keisari Aukustus määrräyksen, että koko maassa piti ruveta kerräämmään verua. Tämä veronkerruu oli ensimmäinen ja tapahtu sillon ku Kuirinius oli Syyrian viskkaalina.  Kaikki meni kirijottammaan nimesä veroluettelloon, jokkainen ommaan kaupunkkiisa.  Niimpä se Joosehviki lähti Kalileasta Nasaretin kaupungista ja meni veronkerruuta varte Juuteaan, Taavetin kaupunkkiin, Peetlehemmiin, ku se kuulu Taavetin sukkuun.  Se lähti sinne yhessä kihilatun morsiammesa Marian kans, joka oli pienniin päin.  Sitte kun ne oli siellä, niin Maria alako synnyttämmään ja sai  poijan, esikoisesa.  Se kapaloi lapsen ja pani  soimmeen, kun niille ei ollu tillaa siinä majapaikassa.  Sillä samalla seuvulla oli paimenia yöllä ulukona vahtimassa laummaasa. Yhtäkkiä niijen eessä seiso Herran enkeli ja Herran kirkkautta oli joka paikassa niijen ympärillä.  Paimenia rupes pelottammaan, mutta enkeli sano niille: ’Elekkää suotta pelätkö! Minähän tuun tuommaan teille ja kaikille muillekki ilosia uutisia. Teille on tännään Taavetin kaupungissa syntyny Vappauttaja.  Se on Ristus, Herra. Painakkaapa tämä nyt mieleennä: te löyvättä lapsen, joka makkaa kapaloissa soimessa.’Ja siinä silimänräppäyksessä oli enkelin ympärillä iso taivvaallinen sotajoukko, joka kehu Jumallaa tällä lailla: ’Jumalan kunnia korkkeuksissa, maan päällä rauha ihimisillä, joista se tykkää tosi palijo.’

Kun enkelit oli menny takasi taivvaasseen, paimenet sano toisillesa: ’Nyt jouttuin Peetlehemmiin! Siellä me nähhään, mitä on tapahtunu ja mistä Herra meille ilimotti.’ Ne lähti kiirreesti ja löyti Marian ja Joosehvin ja pikkusen, joka nukku soimessa.  Heti kun ne näki tämän, niin ne selitti, mitä niille oli sanottu siitä herrallahajasta.  Kaikki ne, jotka kuuli mitä paimenet sano, alako taivastelemmaan sitä ihimettä.

Vaan Maria piilotti syämmeesä kaikki, mitä oli tapahtunu, ja mietiskeli sitä. Paimenet lähti takasi ja siunnaili ja kiitteli Jumallaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny.  Kaikki oli justtiisa niin, kun niille oli sanottu.”

Kääntänyt Irma Jokelainen

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.