VALIKKO
13.1.2017 14:46

Kertomus kasvaimesta; Leikkaus

 

Saavuin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan 2016 tammikuun viimeisimpinä päivinä. Leikkaus tehtiin 1.2.2016. Päivät ennen leikkausta vietin tehden mukavia asioita. Harjoittelin uutta piirustustekniikkaa ja täytin huoneen ikkunalaudan tussitöillä. Yhden jopa myin eräälle hoitajalle tatuoinniksi. Lääkärit ja hoitajat alkoivat käyttää nimitystä taiteilija ja kuulin miten töistäni puhuttiin käytävällä. Ihan hyvä piristys ennen pelättyä asiaa.

 

Se tammikuun viimeinen päivä, sunnuntai, meni perheeni kanssa kaupoilla. Pyysin lääkäriltä ja hoitajilta edeltävänä päivänä, että saisin vielä käydä ulkona ja lupa tuli. Saman tien kun pääsin sairaalasta ulos ja ikean oville, tuli puhelu ja määräys takaisin. Leikkaava lääkäri olisi ollut tulossa keskustelemaan operaatiosta. En mennyt. Kerkesi sen hyvin seuraavana aamunakin. Ja ihan hyvä niin.

Maanantaiaamu alkoi leikkausvalmisteluilla ja leikkaavan lääkärin kanssa keskustelulla. Mitä minulle kerrottiin? Leikkaushaava on alle 10cm pitkä. Leikkaus kestää muutaman tunnin. Kävelen leikkauksen jälkeen normaalisti. Mitä sain? Leikkaushaava on n. 15cm pitkä. Leikkaus kestä yli viisi tuntia. En pystynyt liikkumaan ollenkaan herätessäni. Olin halvaantunut ja sain selkäydinvamman.

Leikkausalue oli lääkärin mukaan koko selkäytimen hankalin. Kasvain oli tavallaan piilossa selkäytimessä. Lihaksia ja hermoja jouduttiin siirtelemään, että kasvaimeen päästiin käsiksi. Lihaksissa se tuntui pitkään kipuina. Hermot eivät ole palautuneet edelleenkään. Ne vaurioituivat. Minulta lähti tunto jaloista, yli puolet kropastani ei tunne mitään. Tuntoraja menee mahan alueella hassusti juuri keskeltä. Oikea puoli on kokonaan tunnoton. Myös sydämeen ja hengityselimiin menevät hermot vaurioituivat. Minulla on nyt sitten tällä hetkellä käytössä lääkitys sydämeen ja astmaan. Sydän joutuu välillä todella lujille ja pyörtyilen rytmihäiriöiden takia. Pulssi saattaa välillä itsekseen nousta yli 120. Jouduin elelemään sairaalassa happiviiksien kanssa aika pitkään, sillä hengitys vaikeutui huomattavasti. Sain seurakseni valtaisat kivut jo entisten kipujen lisäksi, jotka eivät ole lähteneet tässä vuodessa yhtään mihinkään. Menetin itsenäisyyteni osittain. Aluksi enemmän, nyt vähän vähemmän. En saa enää asua yksin. Se ei ole turvallista. Voisin jatkaa loputtomiin listaa siitä, mikä kaikki vaurioitui ja meni pieleen leikkauksen takia. En sitä kuitenkaan tee. Elän, kävelen ja hengitän nyt ja se on pääasia.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.