VALIKKO
30.3.2018 08:00

LAHJOITETAAN GAALAMEKKO

Minun vaatekaappini on todellinen minimalistin vaatekaappi. En omista paljoa vaatteita, olen pyrkinyt siihen, että jos en käytä vaatetta, lahjoitan sen eteenpäin. Pärjään hyvin muutamalla takilla vuodessa, ja niitäkin käytän niin kauan, kuin vain mahdollista. Etsinnässä on monikäyttöinen mekko. Kenkiä omistan muutamat, vaikka Suomen sääolosuhteet ovat sellaiset, että pelkillä kumisaappaillakin pärjäisi. Arkeen minulla on muutamia asuja, hyväksi havaittuja äidin ompelemia paitoja Paapiin pehmoisesta kankaasta on useampi. Pyrin siihen, etten omista enempää kuin tarvitsen. Tästä syystä ei asupostauksia kamalasti täällä blogissa nähdä. Kun aina olisi esittelyssä ne samat hyväksi havaitut vaatteet.

Olen puhunut ennenkin siitä, miten on vaikeaa löytää vaatteita kipukroonikkona ja halvaantuneena pitkäaikaissairaana. Vaatteet eivät saa kiristää, etenkään farkut lonkan kohdilta tai paidat yläselästä. Materiaalina vaatteiden pitää olla pehmoisia, koska iho on herkitynyt kivulle niiltä osin, mistä se tuntee. Osittain nämä ovat aiheuttaneet sen, että pyrin minimalistisuuteen myös vaatteitteni osalta.

Minimalistisuuteen vaikuttavat myös eettiset periaatteeni. En halua tukea massavaateliikkeitä, jotka teettävät vaatteensa epäeettisissä olosuhteissa huonolaatuisista kankaista. Kirpputorilta voin ostaa myös näiden valmistajien vaatteita. Silloin raha ei enää mene näiden firmojen taskuun, ja vaate saa uuden mahdollisuuden. Lisäksi, jos vaate on kestänyt edellisen kulutusta, mitä luultavimmin se kestää minullakin. Haluaisin tukea suomalaista designia myös vaatteissa, mutta rahatilanne kun on, mikä on, niin vaatetarpeen iskiessä turvaudun kirpputoreihin, ja lainaukseen.

 

Juhlat tulossa eikä mitään päällepantavaa?

 

Saadessani tietää, että olen ehdolla Inspiration Blog Awardseissa, iski pieni epätoivo. Minulla ei ole juhlamekkoa, saatikka kenkiä. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että eikös kaikilla tuommoinen iske. Ainahan kaikilla naisilla iskee se epätoivo, että apua, juhlat tulossa, eikä mitään päällepantavaa. Vaikka kaapissa olisi niin monta mekkoa ja muuta juhlallista. Mutta nyt voin painottaa, että minulla ei oikeasti ole. Vaatekaapistani löytyy ylioppilasmekkoni, joka on jäänyt minulle liian isoksi laihtuessani. Ja jossa on selässä vetoketju, mikä nyt ei ole ollenkaan kivuton vaihtoehto. Toinen mekko, mikä löytyy, on rippimekkoni, jota pystyin käyttämään kivutta viimeksi reilut kaksi vuotta sitten.

Koska uuden mekon ostaminen ei missään nimessä tullut kuuloonkaan, päätin alkaa etsiä mekkoa käytettynä, tai mietin mekon ompelemista itse. Selasin ilmoituksia kirppiksiltä ja huutelin mekkoa kaikkialla. Jossain vaiheessa ajatus täydentyi. Mikä ikinä mekkoni olisikaan, lahjoittaisin sen eteenpäin. Voisin ottaa päälleni uuden mekon, jos eettisyys on kohdillaan, kunhan saisin lahjoittaa gaalassa käyttämäni mekkoni eteenpäin jollekulle, jolla ei välttämättä olisi varaa mekkoon. Päätöksen jälkeen huutelin ideaa somessa. Ja välillä tuo huuteleminen on todellakin kannattavaa: Sain yhteydenoton, jossa luvattiin mekko gaalaan, ja tämän jälkeen lahjoitettavaksi eteenpäin, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. Tästä sitten myöhemmin tarkemmin.

MIKSI HALUAN LAHJOITTAA GAALAMEKKONI?

Tällä tavalla saatan pelastaa jonkun vähempivaraisemman juhlapäivän. Tällä tavalla saan jonkun toisenkin tuntemaan itsensä prinsessaksi. Mekkojen hinnat ovat välillä pilvissä, ja valmistujaisasuista, kuten vanhojentanssilookeista, on tullut kilpavarustelua. Sellaisella perheellä, jolla se raha hädin tuskin riittää ruokaan, voi mekon hankkiminen aiheuttaa todella suurta päänvaivaa. Jos tällä tempauksella voin vähentää yhden ihmisen stressiä, on aikeeni onnistunut. Haluan uskoa siihen, että kun teen hyvää, niin maailma paranee taas vähän. Että hyvä poikii lisää hyvää. Että saan näin jonkun onnelliseksi.

Haluan myös ottaa kantaa tähän kulttuuriin, jossa jokaista tilaisuutta varten pitää ostaa uusi mekko, eikä entisiä voida käyttää uudelleen. Haaveissani on vielä joku päivä hankkia juhlamekko, jonka voin laittaa päälle tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Sellainen, jonka voi yhdistää erilaisiin asusteisiin, joilla sitten voi säädellä juhlavuutta. Ja tietenkin se olisi sellainen, joka on suomalaista käsityötä, ehkä jopa itseni tekemä, ja ei sattuisi päällä.

Haastan sinut mukaan. Jos kaapistasi löytyy juhlamekko, tai useampi, laita paikalliseen Facebookin roskalavaryhmään ilmoitus, jossa lahjoitat mekon sitä todella tarvitsevalle. Eikä sen välttämättä tarvitse olla juuri mekko, eikä juhlava. Se voi olla vaikka arkivaatepaketti, tai lapsille leluja. Vuosi sitten kasasin pari pakettia lapsille, jotka laitoin näin eteenpäin. Ja voitte uskoa, että se jäi mieleen. Koska tarvitsevia todella löytyi. Helppo tapa tehdä hyvää, ja sen tietää, että apu menee perille.

Lähdetkö mukaan haasteeseen?

Jos haluat äänestää minut Insiration blog awardsien voittoon, voit äänestää 5.4. asti osoitteessa http://www.inspirationblogawards.com/ehdokkaat/ ! Blogini löydät kohdasta Tulokkaat, ihan sivun lopusta!

Rakkaudella Henna

Kommentit

    • Rakkaudella Henna

      Kivaa, että tykkään! Niin on nimittäin minustakin!

       0
  • Nimetön Anna

    Hei, miten mekon kävi? 🙂

     1
    • Rakkaudella Henna

      Moi! Mekko etsii vielä uutta omistajaa! 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.