VALIKKO
22.10.2016 20:34

Ope hei, ope kiusaa.

 

Kiinnostuin artikkelista, jonka joku oli jakanut twitteriin. Kyseisessä artikkelissa kerrotaan, miten opettaja oli laittanut viestiä kiusatun lapsen vanhemmille, että voisivatko he hankkia lapselle uusia kouluvaatteita, sillä lasta kiusataan vaatteidensa vuoksi. Opettaja jopa sanoi, että koululla olisi hieman varoja käytettävissä, jos vanhemmilla ei ole varaa ostaa uusia. Tässä kohti voisin lainata Sannin kohubiisin nimeä, jota jo radioissa sensuroitiin, mutta jätän sen tekemättä.

Hyvin vaiettu koulukiusaamisen muoto on se, jossa opettaja kiusaa oppilasta. Itse voin puhua omakohtaisen kokemuksen kautta. Artikkelin tapauksessa, jossa opettaja pyytää lasta muuttumaan, jotta kiusaaminen loppuisi, voisi havaita kiusaamisen muotoja. Opettaja antaa kiusaajille hyväksynnän, että kyllä, teitte oikein, olitte oikeassa, ja kääntyy heidän puolelleen.

 

Miksi kiusatun pitää aina muuttua kiusaajan muotin mukaan?

 

Ala-asteella eräs opettajani ei puuttunut kiusaamiseen ollenkaan, koska kiusaaja oli hänen oma lapsensa. Kiusaaja sai tehdä mitä lystäsi, opettaja painoi kaiken villaisella, ja uskotteli kaikki puolelleen. Tämän kyseisen opettajan takia pelkään hammaslääkäreitä edelleen. Ja perjantai 13. saa ihon kananlihalle. Tämä kyseinen opettaja jopa kehotti hienovaraisesti minua tappamaan itseni, kun yritin saada apua kiusaamiseen. Oikein opettajamaista käytöstä, eikös?

Yläasteella eräs opettaja oli myös valinnut hienon asenteen minua kohtaan. Kun siinä setvittiin tapausta, jossa minua oli pahoinpidelty, siinä opettaja sitten ilmaisi, että mustamaalaan kiusaajaa. Ja oli vakaasti tätä mieltä hyvin pitkään. Onneksi rehtori sentään uskoi minua.

 

Toki opettajatkin ovat ihmisiä. Siskoni on opettaja ja hän on ihminen, luulisi sen kaavan sitten toimivan myös muissa opettajissa. Tuntuu vain niin hurjalta, että miksi ihmiset eivät koskaan paranna tapojaan. Sitä ajattelisi, että vanhetessa ymmärtäisi alkaa kunnioittaa toista ja toisen mielipiteitä. Yhden kerran kai voisi laittaa huonon päivän piikkiin, mutta että pitkään jatkunut kiusaaminen?

Aikuiset yleensä vähättelevät kiusaamistapauksia. ”Lapset nyt ovat tuommoisia, leikkiähän tuo vain on.” Aikuisen silmiin se näyttää pieneltä ja mitättömältä, mutta lapselle, joka sen joutuu kokemaan, se ei ole pientä tai mitätöntä. Lapsi ei osaa samalla tavalla suodattaa ilkeitä kommentteja mitä aikuinen. Herjaukset otetaan todella helposti itseensä ja ne vaikuttavat lapsen minäkuvaan. Tai kuinka usein tuli kuultua sitä ”rakkaudesta se hevonenkin potkii.” Sillä hetkellä ei kiinnosta se, että onko se toinen ehkä sittenkin kiinnostunut, kun hän yrittää väkivaltaisesti hyökätä päälle. Sen haluaa vain loppuvan, kun olo on niin turvaton.

 

koulukuva

Kuvassa olen pienen siskontyttöni kanssa entisen kouluni pihalla. E kun kuuli, kun kerroin uutisesta kotona, ihmetteli sen jälkeen, että miksi ihmeessä sitä poikaa kiusattiin kenkien takia. Niin. Selitin siinä sitten, että ihmiset voivat välillä olla kateellisia, ja se kateellisuus näkyy sellaisena, että sanotaan sitten ilkeitä asioita. Vaikka oikeasti pojan kengät ja vaatteet ovat varmasti olleet ihan super hienoja. Niin hienoja, että ne ilkeilijät olisivat varmasti halunneet samanlaiset. Mutta koska ihmiset eivät oikein osaa ilmaista itseään oikein, niin kateellisuus ja ihailu saattaa näkyä kiusaamisena. Kamalaa selittää asiaa pienelle lapselle. Koska ei tuommoista asiaa pitäisi joutua selittämään kenellekään.

Nyt vain taas haluan jatkaa taistelua koulukiusaamista vastaan.

Kommentit

  • Nimetön Nimetön

    Hei! Tärkeitä ajatuksia. Vaikka tunne kiusaamisesta on välillä ”subjektiivinen” niin kiusaaminen on kiusaamista kun toinen sen sellaiseksi kokee. Vanhempana nämä asiat kovasti askarruttavat. On vaikea opettaa lapselle tasapuolisen ja reiluuden periaatteita kun fyysisestä suorituskyvystä ja kauneudesta(kuten myös tasapäisyydestä) on tullut ihmisyyden mittari. Ja niistä kengistä yms… Mihin unohtui jokaisen oikeus olla omanlaisensa,kallisarvoinen ja ainutlaatuinen? Ehkä aina kun joku pohtii noita asioita,niin maailma nytkähtää hivenen mukavampaan suuntaan. Lämmintä syksyn jatkoa ja ihanaa joulun odotusta!
    Pienen koululaisen äiti

     0
    • Henna Haarala

      Haluan todella ajatella näin, että aina kun joku pysähtyy miettimään asiaa, niin maailma on taas hitusen parempi! Hyvää syksyn jatkoa sinnekin ja oikein mukavaa joulun odotusta!

       0
  • Anniina

    ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” on ehkä paskin sanonta ikinä! Muistan hyvin selkeästi, kuinka itsellenikin on opettaja niin sanonut. Tärkeä aihe!

     0
    • Henna Haarala

      Se on semmoinen sanont, jonka voisi suosiolla heittää romukoppaan!

       0
  • Janita

    Itsekin kun olin koulussa kiusattu mulle lauottiin kiinnostava kommentti siitä, että ”niin, kun tuolla *kiusaajan nimi* on itselläänkin aika rankkaa, että ehkä meidän pitää ymmärtää myös hänen lähtökohtiaan”. Jaa-a, että mun olisi pitänyt ymmärtää ja sympatisoida ihmistä, joka teki mun elämästä täyttä helvettiä… Näitähän riittää.

     0
    • Henna Haarala

      Siinä jää vain miettimään, että jos kerta kiusaajalla on hankaluuksia elämässä, niin miksei hän saa apua niihin? Ei kiusaaminen ole hyväksyttyä, oli syy sille mikä tahansa!

       0
  • Henna

    Mahtava kirjoitus! Ja aivan asiaa! Liian usein VIELÄKIN syytetään kiusattua ja kiusaamiseen ei puututa nimimerkillä kokemusta löytyy. Ja aivan kuin sanoit, kiusaaminen saattaa näyttää pieneltä aikuisen silmin, mutta se joka on kiusaamisen uhri ei tunne sitä niin. Hienoa että uskallat nostaa tällaisen asian esille!

     0
    • Henna Haarala

      Jos asiaa nostetaan tarpeeksi usein esille niin toivon mukaan siihen saataisiin korjaustakin! Kiitos sinulle!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.