VALIKKO
20.2.2017 21:31

Yksi pää, kaksi aivotärähdystä.

Mutkia on ollut viimeaikoina matkassa. Ja ne mutkat ovat nimeltään uusi kipulääkitys ja kaksi aivotärähdystä, sekä tutkinnan alla on diabetes ja kilpirauhasen toiminta. (Kahdesta viimeisestä ei vielä sen enempää.) Mitäkö pahaa kipulääkityksessä? No, kyseinen lääke on verrattavissa huumeisiin. Eli olen ollut melkoisessa pöhnässä viimeiset kaksi viikkoa. Ja kun minä olen ihminen, jolle ei sovi lääkeaineet, ja joka saa kaikki ne pienelläkin printillä mainitut sivuvaikutukset. Tämä on vaikea ymmärtää välillä uusien hoitajien, jotka eivät ole tavanneet aijemmin.

”Mitä kipulääkkeitä syöt?” ”En pysty syömään mitään kipulääkkeitä.” ”Etkö mitään? Mitä otat jos päätä esimerkiksi särkee?” ” Siis en pysty syömään _mitään_  kipulääkkeitä.”

Hyvin pitkät ja piinaavat kaksi viikkoa. Mm. keskittyminen on olematonta, yhdessä paikassa en pysy hetkeä kauempaa, huimaus on suurta ja välillä en pysty kuin hyppimään. Sitten taas käydään välillä aallonpohjalla ja itketään miten väsyttää ja ei jaksa yhtään mitään. Ja tässä vain helpoimmat. Jes. Pahin on kuitenkin jo (toivottavasti) sivu.

Entä sitten aivotärähdykset? Ensimmäinen sydänvian takia kun pyörryin. Kuka jätti yöpöydän makkariin sängyn viereen, häh? Ihan liian helppo kolauttaa takaraivonsa siihen!  Entä toinen sitten? Lääke aiheuttaa huimausta, kuten sanoin. Ja kuka keksi tehdä seinistä niin kovat?  Yhdestä päivästä tuli ihan ambulanssilla sairaalaan -reissu, diagnoosina aivotärähdyksen jälkitila. Ja tärähdykset ehkä vähän vahingoittivat jotain aivoissa. Tasapaino kärsi melkoisesti.

 

Voin sanoa, että olo on aikas hutera. Tällä hetkellä poden vielä flunssaisena kuumetta ja saatoinpas eilen vielä teloa kätenikin. Ei pahasti, vain turvotusta ja mustelma, sekä kipu. Ja oikeasti, nuo tiet on liukkaat. Vasta kolme kaatumista kuitenkin! Ei paha! Mustelmat kertoo toisin. 

 

Mutta haetaan positiivisia puolia. Nyt on aikaa nukkua. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin minä oikeasti nukun melkein riittäviä yöunia. En herää aamuisin kipeänä. Ja väsymystä riittää sen verran, että nukuttava on välillä päivätkin. Kipulääke vie pahimmat kipuhuiput pois. Ei kuitenkaan läheskään kaikkea. Mutta en muista, milloin viimeksi olisin ollut näin kivuton. (Okei, ennen leikkausta vuosi sitten. Tai kahdeksanvuotiaana. Mutta kuka niitä muistaa.) On erillä tavalla energiaa tehdä asioita. Tai no, sitä energiaa on ihan liikaa. Mutta minä pystyn tiskaamaan kerralla kaikki astiat! Ja milloin viimeksi olisin leiponut kuusi tuntia putkeen? Pitää rajoittaa. Jääkaappiin ei enää mahdu mitään ja puntarikin näyttää ikävästi isompia lukuja. Käyn päivisin kävelyilläkin ja olen maalaillut pitkästä aikaan! Sydän. 

 

Tätä siis minulle. Kirjoitan syntymäpäivälahjaksi saatuun yksisarvisella koriteltuun toivevihkoon tavoitteeksi tälle vuodelle ”tasaisempi elämä.” Toivon, että lääkkeen ansiosta se olisi saavutettavissa. Kunhan sivuvaikutukset helpottavat.

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.