VALIKKO

Retkikeitin

30.9.2016 22:15

Projekti Mankola Tiinan silmin

Minulla oli keväällä mahdollisuus osallistua Mankolan koululla tapahtuvaan viljelyprojektiin, jossa mukana oli Mankolan koulun 8.luokkalaisia, Jämsän ammattiopiston puutarhaopiskelijoita ja me innokkaat Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijat. Cityviljely, laatikkoviljely, lavaviljely –  rakkaalla lapsella on monta nimeä, kyseessä on kasvava trendi maailmalla. Suomessa innostus vaihtelee, mutta pääkaupunkiseudulla, mistä tänä vuonna muutin keskisuomalaiseksi, se on erittäin suosittua.

Itselläni on myös pienet laatikkoviljelmät kerrostalomme takapihalla. Miksi sitten halusin mukaan Mankola -projektiin? Tämä projekti oli loistava mahdollisuus saada tietoa, neuvoja ja vinkkejä ammattilaisilta. Oma viljelyni on erittäin ”mutu”-periaatteella, koska en jaksa lukea ns. käyttöohjeita ja tuhansia vinkkejä mitä on netti ja lehdet pullollaan. Olen enemmän sellainen käytännönoppija. Toistaiseksi olen onnistunut kasvattamaan tomaatteja, perunoita ja chilejä, nekin hyvin rennolla otteella ja ”vasemmalla kädellä”. Rakas aviomieheni toteaa usein ”niin kauan viljellään, kun rahat riittää”. Tämä on varmasti omalla kohdallani aika lailla totta, mutta se ilo mitä kasvimaa tuottaa, huonollakin sadolla, on sen arvoista. Mistään omavaraistaloudesta ei voida puhua tai ehkä chilien kohdalla kyllä.
Mankola -projekti on tullut tältä viljelykaudelta päätökseensä ja päätin kertoa mitä siitä jäi minulle käteen ja muistiin. Projektin toteutus oli jaettu siten, että Mankolan 8. luokkalaiset tekivät laatikoiden siivouksen eli pahasti villiintyneet rikkaruohot piti putsata tunkiolle. Tämän jälkeen puutarhaopiskelijat pääsivät tekemään istutustyöt. Me innokkaat ”jamkilaiset” kävimme sitten auttamassa näissä kaikissa vaiheissa. Samalla käsivarret saivat aktiivista liikunta, kun lapioimme multaa kottikärryihin, jotka päätyivät istutuslaatikkoihin. Laatikoita oli/ on yhteensä 11 kpl.
Viljelysuunnitelma tehtiin yhdessä JAOlaisten kanssa (Jämsän ammattiopisto), jossa opettaja Sirpa kertoi perustiedot siemenistä, taimista ja mitä milloin kannattaa laittaa maahan. Perusajatuksena oli kokeilla juureksia, yrttejä, sipulia, papuja ja kukkia. Yhteistyössä sovimme mitä kukin haluaisi ja niistä äänestettiin yhdessä suosikit. Ja mikä parasta JAOlaiset tekivät meille hienon työkirjan, missä oli kaikki ohjeet kesän varalle. Lisäksi heillä toimi puhelinpäivystys mistä saimme apua, kun joku ongelma kasvimaalla ilmeni.
Toukokuu oli liian kylmä, joten varsinaiset istutukset tapahtuivat kesäkuun alussa. Silloinkin oli vielä viileää, mutta onneksi harsokangas on keksitty, sillä saatoimme peitellä tulevan sadon ja estää sitä paleltumasta. Skeptisenä ihmisenä olin miltei varma, että suurin ongelma tulee olemaan tihutyöt ohikulkijoilta. Vaan eipä ollut olettamukseni oikea. Linnut päättivät käydä nokkimassa herneiden alut nokkaansa ja puput totesivat, että onpas kivaa, kun ruoka on katettuna näin kivasti. Niinpä opettajamme Minna, yhdessä oppilas Markun, kanssa rakensivat hienon aitauksen, josta eivät puput enää päässeet aterioimaan.

Kaalimaa alkutekijöissään

Kaalimaa alkutekijöissään

Alkukesä oli lähinnä odottelua ja ihmettelyä, että koska mikäkin verso tai taimi alkoi nostaa päätään ja alkaa kukkia. Lähinnä meidän ”jamkilaisten” tehtävänä oli huolehtia kastelusta, joka oli helppoa, kun sadetta piisasi sopivasti. Muutamat kerrat piti biologisella torjunta-aineella käydä myrkyttämässä kaalikointoukkia, jotka ikävästi rei’ittivät meidän ”projektikaalit”. Samaiset koit olivat tänä kesänä kuulemma koko Suomen riesana. Söivät myös minun oman projektini lehtikaalit ja mustakaalit.

Olimme sopineet vastuuviikot, mutta hyvin usein olimme porukalla tai pareittain kasvimaalla ihmettelemässä. Kasvimaalla käyminen on oikein terapeuttista. Suosittelen kaikille! Ensimmäiset hyötyhetket minulle olivat, kun hain avomaankurkkua ja kurkkuyrtinkukkasia jääpaloihin. Kurkun maku on ihan jotain muuta kuin kaupasta ostettu. Jääpalat vein erääseen hyväntekeväisyystapahtumaan, jossa halusimme vesiastioiden olevan kauniita eikä rahaa ollut käytettävissä kaikkeen mahdolliseen visuaaliseen toteutukseen. Onneksi Projekti Mankola oli apuna ja olemassa.

Kurkkuyrttiä jääpaloihin

Kurkkuyrttiä jääpaloihin sekä sitruunamelissaa ja rosmariiniä

Itse olin parhaimman satokauden eli elokuun pois Suomesta, joten en päässyt näkemään satoa muuta kuin ryhmämme päivityksissä Facebookissa ja What’s Up -ryhmässä. Palattuani lomalta sain kuitenkin vielä reilusti sipulia, papuja, yrttejä ja kesäkurpitsaa Otin tomaatteja ”punastumaan” kodin ikkunalaudalle. Tomaatit taisivat kuitenkin yhtenä yönä paleltua eikä niistä taida koskaan tulla punaisia. Sääli, koska satoa tuli runsaasti. Projektimme sai hienon päätöksen, kun opiskelijatoverimme Markku loihti fine dining illallisen puutarhan tuotteista. Tarjolla oli mm. juureskeittoa, fenkolirisottoa, fenkolihilloketta. Annokset koristeltiin oman maan syötävillä kukkasilla.

Syötäviä kukkasia koristeluun

Syötäviä kukkasia koristeluun

Projekti oli erittäin opettavainen. Kuluttajana ihmettelen, miten ylipäätänsä saadaan satoa isoissa mittasuhteissa, varsinkin luomua. Suuri hatunnosto kaikille viljelijöille, jotka tekevät kovaa työtä, että saamme syödä Suomessa hyvää ja puhdasta ruokaa. Sitä ei pidä pitää itsestään selvyytenä.
Mankolassa on käynyt paljon vierailijoita, jotka ovat olleet kiinnostuneita asiasta. Yksi tapahtuma, jossa esittelimme viljelmää oli Mankolan koulun Makoisa -tapahtuma, jonne en itse päässyt, koska olin puolestani tekemässä opiskelijaprojektia Ween Maan Wiljaa-tapahtumassa.

Minulle kerrottiin, kuinka pienet lapset olivat innoissaan kyselleet kaikenlaista ja palautetta oli tullut siitä, kuinka jotkut lapset olivat innostuneet syömään enemmän kasviksia. Lapsissa on tulevaisuus, joten heille on hyvä opettaa ja kertoa mistä ruoka tulee. Suosittelen kaikille ottamaan edes pienen kasvimaaprojektin itselleen tulevana keväänä. Se on antoisaa, terapeuttista ja avartaa ymmärtämään, mitä on oikea raaka-aine. Vaikka satoa tulisi vain se yksi kurkku, on sen maku vertaansa vailla.
Kiitos Mankolan koulu, Jämsän ammattiopisto, opettajamme Minna ja sekä meidän ryytimaaryhmä! Tämä oli ihana projekti ja yhteistyökuvio.
Syysterveisin, Tiina

Teksti ja kuvat: Tiina Koivu

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.