VALIKKO
15.11.2016 16:22

Kun kiitollisuus ja katkeruus ottivat toisistaan mittaa

bubbles

Viime aikoina olen pohtinut aihetta kiitollisuus. Minusta se on tunne, joka kumpuaa sisältä. Sitä huomaa olevansa tasaisen onnellinen kaikkine valintoineen suhteessa muiden vaikutukseen. Mieli on tasainen ja tyytyväinen, seurauksena jostain asiasta tai teoista. Sisällä kuplii. Yleensä kiitollisia ollaan toisille tai jostain, joka ei liity omiin tekoihin suoranaisesti. Yleensä ei kuitenkaan tajua olla kiitollinen itselleen. Väitän, että jokainen meistä saavuttaa joka viikko asioita, joista voi kiittää myös itseään.

Katkeruus piilottaa kiitollisuuden

Olen kuullut usein lauseita miten se pääsi noin helpollamiten muka oli noin nopea tai miksi aina minulle käy noin. Ihmiset keskittyvät liikaa epäolennaiseen ollessaan kateellisia tai katkeria jostain tai jollekkin. Monesti tämä kumpuaa omasta riittämättömyyden tunteesta.

Itse en osaa tuntea kateellisuutta, harvemmin enää katkeruuttakaan, mutta riittämättömyyttä kylläkin. Näistä tunteista tulee joka tapauksessa oppia pois. Parasta mitä tiedän on se kuin joku läheinen onnistuu, menestyy tai kokee iloa. Ei ole väliä mistä siinä on kyse, oli se ura tai pelkojen ylittäminen, se saa aina hyvälle tuulelle. Minusta toisen onnistuminen on aina win-win -tilanne. Iloitsen myös tuntemattomien ilosta. Ilo ruokkii yleisesti positiivisuutta elämässä.

Kiitolliseksi kasvetaan

Jokainen rakentaa omaa kiitollisuuttaan ja omia arvojaan läpi elämän. Meitä muovaavat esimerkiksi kokemukset lapsuudesta. Kateellisuuden kanssa rämpivien tulisi tiedostaa, että jokaisella meillä on lähtökohdat ja tietyn tasoinen mahdollisuus vaikuttaa omien tekojen ja valintojen kautta meitä ympäröivään ilmapiiriin.

Itse tietoisesti ”poistin” vihan ja katkeruuden omasta tunnevarastosta ja päätin ottaa tilalle kiitollisuuden. Huomattavasti kevyempi kulkea. En sano, että nämä ovat sormia napsauttamalla tulevia muutoksia, mutta valintoja, joita jokainen voi itse tehdä. Pääosin olemme itse vastuussa omista tunteistamme ja siitä annammeko niille negatiivisille sellaisille valtaa.

Kateellisuus ja katkeruus

Törmään kateelliseen piikittelyyn aika-ajoin. En koskaan voisi ajatella, että minulle tulisi olla kateellinen. On ymmärrettävää, että ihmiset muodostavat kuvan olettamusen perusteella. Kukaan ei voi päällisin puolin tietää mistä esimerkiksi saavutuksemme kumpuavat.

Esimerkkinä: Kukaan ei tuntenut kateutta, kun pojat tunkivat korvat täyteen lunta tai rikkoivat silmälasit koulumatkalla. Koettelemukset ovat muokanneet minua sellaiseksi kuin olen nyt. Kokemistani asioista vosin tuntea katkeruutta tai kateutta, mutta mihin se johtaisi minua? Korvani ovat kunnossa ja minulla on jo ties monennet silmälasit. Kuulo on tosin valikoiva, mutta se ei liity edellämainittuun lumipesuun mitenkään 🙂

Minusta kiitollisuutta muokkaa juurikin elämän pienet käännekohdat ja niihin suhtautuminen. Mitä enemmän on kokenut pettymystä, menetyksiä tai turvattomuutta, oppii arvostamaan elämää. Oppii kiitolliseksi. Kenenkään ei pitäisi lähtökohtaisesti kokea surua tai pahuutta, mutta niin vain käy. Kaiken ratkaisee lopulta oma suhtautuminen ja valinta katkeruuden sekä kiitollisuuden välillä.

Kiitollisuus on taito mitä pitää vaalia ja kehittää. Sinä itse päätät oletko kiitollinen. Sinä.

Kommentit

  • Lasse

    Hienosti kirjoitettu, Salla. 🙂

     0
  • Nimetön Onneton

    Ei riitä kun konkurssi työntekijän mokan vuoksi vie kodin ja jättää velkavankeuteen!!

     0
    • SallaVaan

      Se on varsin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa raja tulee. Niitä rajoja tässä elämässä koetellaan. Toiset asiat ottaa aikaa ja paljon, kuten itsellänikin meni vuosia löytää pois vihasta ja keskittyä asioihin joihin voin vaikuttaa. Toivotan voimia hankalaan tilanteeseen <3

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.