VALIKKO
21.9.2017 19:15

Jokainen päivä on liikaa – Muutos

Mietin pitkään mitä julkaisen tämän puolen vuoden kirjoituslukon jälkeen. Tekstiä on, mutta en vain ole pystynyt julkaisemaan. Tässä se nyt kuitenkin tulee:

Muutos.

Elämällä on tapana heitellä muutoksesta toiseen. Ystäväni on minulle sanonut nyt toistamiseen: muutos on aina hyvästä, muutos vie eteenpäin.”

Joskus elämä muuttuu väistämättä, on kyseessä sitten syntymä, kuolema, työ, parisuhde tai ero. Jokainen kohtaa elämässään menetystä, onnistumisia, epäonnistumisia, iloa ja surua. Kaikkia näitä asioita yhdistää se, että ne ovat vaatineet muutoksen tulleensa huomatuksi. Kaiken taustalla on siis asia tai ihminen joka muuttuu.

Olen pohtinut paljon muutoksen merkitystä omassa elämässäni. Totuus on se, että en ole koskaan sietänyt muutoksia. Vielä vähemmän yllätyksiä. Niitä vain tulee ja ne vievät aina eteenpäin. Muutos harvoin on passiivinen. Minulla on takana muutosten vuosi, joka on aiheuttanut valtaisasti pelkoa tulevasta. Minussa herää jossittelija sekä voivottelija. Eniten olen aina pelännyt pelon tunteen takaisin tulemista. No tässä se nyt on – PELOTTAA.  Jotta omat pelot saa hallintaan niin se tarkoittaa, että jotain pitää muuttua. Eikö ole hieno oravanpyörä – taas se muutos?

Onko muutos aina hyvästä?

Vastaan heti, että ei. Joskus tilanteet muuttuvat kohtuuttomasti, toisaalta kohtuuttomuus voi taas johtaa ajattelutapojen muuttumisen, joka toisille ihmisille sopii. Palaan itseeni minulla on kahden vuoden taidetripilläni tullut eteen niin monta muutosta hyvässä ja pahassa. Sen ajan kun olin/olen sieluton monsteri niin ei se, että unohdin kuunnella muita, mutta ennen kaikkea unohdin kuunnella itseäni. Voin todeta, että muutoskin voi olla hyvä jos sen tapahtuessa antaa itselleen aikaa sopeutua – minä en ole antanut koskaan itselleni aikaa.

Pakko pysähtyä

askel_muutos_katu_sallavaan

 

Liika on liika -sanonta pitää ihan paikkansa. Olen havahtunut siihen, että keikun kokoajan äärirajoilla – okei tykkään tehdä kaiken täysiä. Täysiä tekeminen on vain johtanut siihen, että en ole muistanut miettiä kuka olen ja minne olen menossa? Mistä oikein tulen? Ensimmäistä kertaa en osaa vastata kuin siihen mistä tulen. On hurjaa tajuta, että kuinka kesken sitä ihmisenä on vielä aikuisenakin, luultavasti aina.  Kaikkien muutosten keskellä kuitenkin eilen havaihduin – tämä sai minut varmaan kirjoittamaankin koko aiheesta.

Minne se muutos sitten vie?

No en minä tiedä, mutta itse tajusin, että aivan sinne minne tahtoo. Omalla kohdallani kaikki negatiivinenkin muutos on saanut minut tajuamaan, että minulla on aika suuri vapaus tehdä mitä vaan. Meillä Suomessa useimmiten on vapaus valita. Yleensä vain valitamme 😀

Joskus muutama vuosi takaperin olin työssä jossa voin huonosti – lopetin. Se muutos antoi minulle voimia harrastuksiin, joista opiskelun kautta tuli työ. Nyt olen sellaisessa pisteessä, että tajuan: kaikki ei pyöri työn ympärillä, kaikki ei ole vain selviytymistä ja suorittamista. Minut työ on aina määritellyt ihmisenä, aina on ollut pakko selviytyä. Nyt tahdon kaiken muutosten myötä olla se ihminen, joka ajaa Route 66:sta suu auki ja täynnä hiekkaa, kiipeää vuorelle korkeanpaikankammolla ja huutaa täysiä lempiartistinsa keikalla elämää. Mikä meitä ihmisiä estää nauttimasta muutoksista ja luomasta muutoksia, jotka saavat meidät elämään? Meitä ei estä raha –  meitä estää sinä itse.

 

Muutos on osa elämää ja jokainen päivä on lahja <3

 

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.