VALIKKO
12.4.2016 16:46

Naisjohtajuus on tulevaisuus?

nainen_puhelin

Olin taannoin Haaga-Heliassa Naisjohtajuus -luennolla. Tämä liittyi työhöni ja lähdin sinne Evento-lehden päätoimittajan kanssa, joka oli puhumassa tilaisuudessa. Tilaisuuden oli järjestänyt Haaga-Helian liiketalouden opiskelijat. Puhujina oli Huippunaiset-kirjan kirjoittajat Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen ja yksi kirjan huippunaisista meidän päätoimittajamme Heli Koivuniemi.

Suoraan sanottuna en ole koskaan ajatellut, että on naisjohtajuutta tai miesjohtajuutta. Ajatukseni kulminoituu siihen, että on hyvää johtajuutta ja huonoa johtajuutta. Luennolla kuitenkin tajusin sen tosiasian, jonka olen tiedostanut pitkään, että naisjohtajia on vähemmän. Kaikki me tiedämme, että se ei johdu siitä, että miehet olisivat parempia tai osaavampia. Luennolla esitetyn tutkimuksen mukaan naisjohtajien yritykset menestyvät paremmin. Minä luulen, että tämä johtuu paljon opituista malleista, jotka ovat yhteiskunnan asettamia. Myös perheyrityksissä Suomessa on pojat seuranneet isänsä jalanjälkiä, tyttärille on ollut toisenlaiset roolit. (Karrikoidusti.)

Minä en 100 prosenttisesti allekirjoita, että tänä päivänä naisia syrjittäisi johtajina, vaan tahtoisin tietää syitä, miksi kaikkia meitä ei aja johtajan vaisto? Onko vielä niin, että ”tunne-johtaminen” ei ole saanut täyttä arvostusta? On paljon naisia ja miehiä, jotka uskovat tunteella johtamiseen ja johtavat osittain tunteella. Tällainen ihminen yleensä tuntee erilaisia ihmisryhmiä. Toki tällä niin sanotulla naisten tunne-johtamisella voi olla negatiivispainotteinen sävy. Tämä tunteiden ulosanti on voinut tulla aiemmin esiin voimakkaana ja päällekäyvänä. Naisten on pitänyt osoittaa paikkansa suurin teoin ja perustella vielä sanoin tekemisiään. Moni naisjohtaja on varmasti joutunut kyseenalaistamisen kohteeksi, sekä perustelemaan asemansa, myös itselleen. Tässä uskonkin piilevän osittain vastauksen siihen miksi kaikkia naisia ei aja johtajuusvaisto. Kaiken tekemisen perusteleminen on raskasta, olet kokoajan silmätikku.

Huippunaiset-luennolla tuli esiin esimerkiksi miesten ja naisten erot työnhaussa. Jos työnhaku ilmoituksessa esitetään seitsemän kohtaa, mies katsoo täyttävänsä niistä kolme ja on täysin varma paikastaan, ainakin hakee sitä. Nainen täyttää ”vain” viisi vaatimusta ja saattaa jättää hakematta. Nyt pääsemme siihen tosielämän kohtaan, jossa itse törmäsin tähän aiheeseen. Muuten en varmasti kirjottaisikaan tästä.

Naiset työnhakijoina

Luin Jyväskylän kaupungin hakevan markkinointiassistenttia digipalveluihin, kyseessä oli pesti, jossa tulisi osata kaikki ajankohtaisin digimarkkinointiin liittyvä, mukaan lukien tuotantovälineet ja niiden hallinta. Vaatimuskohtia taisi olla noin kymmenen. Mikä hauskinta luin sitä ja ajattelin, että täytän kohdista vain yhdeksän. Siis yhdeksän, kymmenestä! En koskaan hakenut paikkaa kun ajattelin, ettei se riitä, joku tässä on pielessä. Toki osittain pestissä kaivattiin yli-ihmistä, luin rivien välistä nuorta ikää ja monen kymmenen vuoden työkokemusta. Jos voisin palata kuitenkin taaksepäin tuohon ajatukseen etten riitä, niin livauttaisin pienen avarin poskelleni ja sanoisin: Haloo, se oli selvästi sinun paikka, se olet juurikin sinä, mene ja ota se työ. Osaat olla yli-ihminen, nuori mieli vanhan taidot!  No onneksi olen nyt tyytyväinen tässä työsuhteessa, jossa vielä olen, mutta ikinä ei tulisi aliarvioida itseään. Ei ne rekrytoijat aina itsekään ole varmoa työnkuvan todellisesta luonteesta tai edes mitä tarvitsevat.

Yksi neuvo: Rohkeus, Rajojen rikkominen ja Rohkeus!

Tällainen ajattelu-malli vain sattuu olemaan tyypillinen monelle naiselle. Miehillä on luonnostaan egoa ja itsetuntoa enemmän, en tiedä onko joku hormonaalinen juttu. Paljon me opimme malleja toki kotoa. Maailma tarvitsee kuitenkin enemmän johtajia, jotka ovat varustettu tunne-älyllä ja ymmärtävät ihmistä, ymmärtävät pintaa syvemmälle. Liikkeen johtajan on ymmärrettävä pintaa syvemmälle niin strategioissa kuin ihmisten johtamisessa. Narsistinen ja egoistinen johtajuus on ”so last season”. Minä näen naisjohtajuuden edelleen kasvavana asiana. Toivon, että kohta voimme tosissaan puhua pelkästään hyvästä tai huonosta johtajuudesta, siihen ei tarvitse oikeasti liittää sukupuolta. Huono johtaja on huono johtaja, piste.

Tässä pieni mietintä näin lopuksi: Tyttöjen jutuilla opitaan katsomaan pintaa syvemmälle ja lukemaan epäkohtia, poikien sauna-illoissa opitaan ystäviksi ja rentoutumaan. Ovatko ne yhtä arvokkaita taitoja kun vastassa on liikkeen johtaminen? Pitäisikö meidän naisten yhdistää tyttöjen jutut ja sauna-illat? Eikö siinä olisi yksi huippunaisen resepti.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.