VALIKKO
28.3.2018 19:27

Minä tunnen

Tiedättekö kun tunteet heittelevät, sisällä myllertää ja pitäisi olla ihan cool? Itse kamppailen tällaisten tunteiden kanssa useastikin, tunnetilat vaihtelevat ääripäihin pitkin päivää. On siunaus ja kirous tuntea vahvasti. En osaa sanoa olenko jollain tapaa tunneherkkä tai muuta vastaavaa, en koe tarvitsevani erityistä luonnehdintaa sen suhteen. Minä tunnen.

Nollasta sataan alle sekunnissa

Kun mennään syvälle tunteiden tasolle niin jos hetken kuvittelette mitä on tuntea täysiä. Kun riemuitsen, riemuitsen niin, että koko keho sen tuntee – varpaista naamaan. Kirjaimellisesti naamaan, koska se yleensä kramppaa ilakoinnin seurauksena. Nauran täysiä ja kuulostan hölmölle.

Kun tunnen surua on se niin pohjaton, että sitä en osaa oikein edes käsitellä – tämä tulee esiin hankalana käytöksenä, enkä kykene ottamaan vastaan mitään lohduttavaa. Suren täysiä, lohduttomasti.

Kun tunnen menetyksen tunnen kaiken lopullisena ja koen koko elämän päättyvän – silloin on vain musta ja valkoinen. Kun tunnen jännitystä tunnen sen kaikkine hyvinen ja huonoine ominaisuuksineen, joskus jopa samalla kertaa. Se kumpuaa ulospäin kaoottisena kohelluksena tai nauruna, näitä en yrityksistä huolimatta osaa hallita. Kun tunnen epäonnistumisen, koen etten ansaitse mitään ja minun on parempi olla yrittämättä.

Ristiaallokossa

halaus_tunteet

Ristiriidan tähän myllerrykseen luo se, että moni joka minut tuntee sanoo minun näyttäytyvän hyvinkin tavallisena, toisinaan todella vaikeasti luettavana ja ehkä etäisenäkin. Etäisen minusta on koulinut ajatus, joka päähäni on iskostunut lapsena, että tunteita ei saa näyttää – on vain mentävä eteenpäin, selviydyttävä ja oltava reipas. Tuntevana ihmisena osaan todella vähän tunteilla.

Olen alkanut hiljalleen iän myötä oppia, että tunteet jota sisältä kumpuaa on jollain tapaa tunnettava, eikä niitä tulisi pitää itsellään. En keksi vertauskuvaa sille millaista on elää vuosikymmeniä tunteita padoten, se on kutakuinkin lukko johon ei enää valmisteta avainta.

Tunteet hallintaan

Tiedän monia, jotka tuntevat samalla tavoin vahvasti ja tuntevat myös olevansa asian kanssa yksin. Täysiä tuntevat tuntevat muuten yksinäisyyden aivan omalla tavallaan – voit istua parhaan ystäväsi kanssa sohvalla ja samaan aikaan kuvitella olevasi niin yksinäinen. Tällainen tilanne on erittäin absurdi, sitä ei voi selittää.

Se miten itse opin hallitsemaan tunteiden ääripäitä on tapahtunut muiden ihmisten avulla. Minulla oli etuoikeus olla parisuhteessa, jossa minulle osattiin sanoa, että hengitä vähän aikaa tai katsotaanpa aamulla – tai anna mennä. Se mistä tämä tekstikin nyt kumpuaa johtuu siitä, että nyt elän aikaa kun pitää itse tiedostaa milloin mennään ääripäihin. Ääripäät ovat huikeita, mutta ne ovat myös henkisesti kuormittavia. Ihminen joka elää tunteiden ääripäästä toiseen tarvitsee rinnalleen joukon ihmisiä, joista osa tietää milloin painetaan jarrua ja osa osaa painaa sitä kaasua – itse tunnekuohuissa ei aina kykene parhaimpaan ratkaisuun.

Toivon kuitenkin, että kaikki te suuresti tuntevat ette koskaan muutu – te teette elämästä värikästä ja erilaista. Olette parhaita juuri noin <3

Kuvat:pixabay

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.