VALIKKO
20.9.2016 16:18

Avoin hakemus työttömäksi

Työttömyys on aihe joka puhuttelee minua lähes päivittäin. En suinkaan ole työtön päivittäin. Olen ollut itse osa-aika työtön suunnilleen viimeiset kolme vuotta. Osa-aika työttömällä tarkoitan sitä samaa kuin olisin osa-aikatöissä, mutta kun olen sattunut olemaan useassa eri toimenkuvassa, sekä eri työpaikoissa niin siksi osa-aika työtön. Termi kuulostaa hieman negatiiviselta, mutta siltä se toisinaan tuntuu. Työnantajia minulla on tainnut näiden vuosien aikana olla neljä, opiskelupaikkoja yksi, sekä #kesälapselle projekti ja muutama vapaaehtoinen asiakasprojekti itseni ja ammattitaitoni kehittämiseksi, tämä blogi mukaanlukien.

Työttömyys on suuri ongelma

Tiedän, että työttömyys on valtakunnallinen ongelma ja myös meitä korkeasti koulutettuja työttömiä on paljon. Kilpailu on kovaa ja erottuminen on toisinaan todella hankalaa ja joskus tarvitsee sitä kuuluisaa tuuria tai suhteita. Minulla on kolmen vuoden aikana ollut tuuria ja olen osittain myös erottunut, mutta työpaikkaa ei ole tarttunut, ei sitä pysyvää. Uusi ammatti onneksi tarttui omaehtoisesti opiskellen. Työsuhteeni ovat olleet projektiluontoisia 1-3 kuukauden pätkiä tai harjotteluja/työkokeiluja. Tunnit ovat vaihdelleet 0-70 tuntia viikossa ja vähemmän on ollut 70 tuntisia viikkoja. Tästä syystä työssäoloehtoni ei ole ehtinyt täyttyä ja kansaneläkelaitoksen ”ilmainen” raha on aika pieni. Vuodessa palkallisia työkuukausia saattaa olla vain kolme, muut työkokeilua tai muuta te-keskuksen järjestämää toimintaa. Matkani työkokeiluun oli viimeksi melkein 300 kilometriä, kokemus oli sen arvoinen. En tiedä hahmoittuuko se kokonaiskuva tästä kirjoituksesta, jossa käytännössä ihminen on suurimmaksi osaksi työttömän statuksella vaikka tekisi muutoin paljon töitä työpaikan hankkimisen eteen. Työnhausta alkaa muodostua se työ, minulle se on se työ jota en tahtonut hakea.

Miten työttämänä kuuluu olla?

Minä en tiedä miten työttömänä kuuluisi olla ja pärjätä. Olen ihminen joka nauttii työnteosta ja tahtoisi nauttia oikeasta vapaa-ajasta, siitä niinsanotusti ansaitusta. Toki tahdon myös jollain tapaa valita oman työpaikkani, olen mukavuudenhaluinen ja tahdon nauttia työstäni. Jokainen tavoittelee kuitenkin onnellista elämää, eikö? En ole mielestäni enää siinä pisteessä, että kaiken on kelvattava tai ”jostain on aloitettava”. Olen tehnyt vuosia sitä jotain kun olen tavoitellut tahtomaani uraa. Olen ollut myös monesti pisteessä, että kaikki käy. Siksi teen edelleen välillä vähän kaikkea kun en kestä olla tekemättä. Tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka ovat passivoituneet ja pudonneet kelkasta. Ihmisiä jotka eivät enää edes tahdo töihin. Ymmärrän heitä hyvin. Minun on joka maanantai asennoiduttava uudelleen hakemaan tahtomiani paikkoja jatkuvista hylkäyksistä huolimatta. Kolmen vuoden aikana olen päässyt yhteen haastatteluun. Saanut lukuisia viestejä ansioluettelosta ja upeasta hakemuksesta. Soitellut perään ja odotellut. Enää en osaa sanoa mikä on oikea malli hakea töitä. En ole ehkä tehnyt kaikkea tai aikani ei ole vielä.

Jokainen tavoittelee kuitenkin onnellista elämää, eikö?

Tavoitteena minulla on ollut laittaa vähintään yksi työhakemus viikossa, en osaa sanoa onko se paljon vai vähän. Joskus töiden ohella se tuntuu paljolta. Ensimmäisenä työttömyys vuonna hakemuksia meni paljon, en pysynyt laskuissa. Olin nimittäin varma, että minun ansioluettelolla ei kauaa olla työttömänä. Olin väärässä.

 

Ansioluettelo, työnhaku

Miksi olen työtön?

Tässä tulenkin siihen suurimpaan pulmaan. Jäin työttömäksi korkeakoulututkintoani vastaavasta työstä, koska se kyseinen työ ei soveltunut terveydentilaani. Olin ajautunut nuorena siivousalalle, koska siellä oli silloin töitä ja on edelleen. Ajattelin kun olin siinä työssä hyvä, että kouluttaudun esimieheksi tai asiantuntijatehtäviin ja kehitän alaa parempaan suuntaan. Tämä suunnitelma piti osittain, koska se oli silloin järkevä. Mikään ei teoriassa estäisi minua tänä päivänä toimimasta kyseisissä tehtävissä, mutta sain myös tarpeekseni siitä ettei ala ollut valmis kehittymään. Tämän siivousuraputken päätyttyä jouduin miettimään uudelleen mitä oikein tahdoin tehdä ja aloin tavoitella sitä. Terveyttä ei kannattanut siihen työhön enää tuhlata.

”Rekry on siinä vaiheessa, että olemme ilmoittaneet haastatteluihin pääseville. Tällä kertaa valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun.”

Minussa on aina asunut pieni luovuus ja olen ollut kiinnostunut markkinoinnista jo siivoustyössä. Tavoitteeni oli aloittaa alanvaihto työkokeilulla, johon en koskaan päässyt. Paikat joihin hain vastasivat, että tarvitsee olla media-assistentti tai vastaava. Kiinnostus tai jo olemassa oleva osaaminen ei ratkaissut vaan koulutus, mikä oli jotenkin minusta outoa. Siksi olen onnellinen, että pääsin sattuman kautta aikuisopistoon opiskelemaan audiovisuaalista verkkoviestintää. Olen kuitenkin pian taas elämänvaiheessa, jossa olen työtön. En ehkä osannut odottaa sitä ja ajattelin, että vuoden mittaan lähetetyt hakemukset toisivat muutakin kuin ”Rekry on siinä vaiheessa, että olemme ilmoittaneet haastatteluihin pääseville. Tällä kertaa valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun.”

Miten löytää sopiva paikka itselleen, onko asenteessani vika?

Lukuisten hakemusten ja harjoittelujen jälkeen olen vaiheessa, jossa en tahtoisi enää harjoitella jotain työtä vaan tahtoisin keskittyä johonkin tosissaan. Tahtoisin tulla paremmaksi omassa työtehtävässäni ja tahtoisin tuoda esiin parhaat puolet kollegoistani. En minä vakituista työtä vaadi, mutta olisi ihanaa jos tietäisi elämästään seuraavat vaikka kuusi kuukautta. Kukaan ei tahdo elää kierteessä jossa ei voi suunnitella tulevaa. Minusta on hassua kun nykyään työpaikoissa kysytään asennetta, mutta sitä ei missään mitata, mitä se asenne tosiaan on.

Tarkastellaan asenne kysymystä näkökulmasta aktiiviset työttömät työnhakijat:

He jaksavat hakea töitä vuodesta toiseen osittain väsyen, mutta ei koskaan luovuttaen. He keksivät uusia tapoja tehdä hakemuksia ja heillä on useita eri variaatioita ansioluetteloista. He ovat luovia ja jokainen työpäivä koostuu pienistä jännityksen tunteista ja uuden keksimisestä. Toisinaan he pärjäävät rekryissä loppumetreille, toisinaan suhaa ansioluetteloon kirjoitusvirheitä. He kohtaavat hylkäämisiä ja epäonnistumista, mutta jopa vuodesta toiseen yrittävät. He kouluttautuvat ja uudistuvat. He yrittävät niin kauan kuin voivat kirjoittaa tai kertoa siitä kuinka viimein tärppäsi.

Tsemppiä kaikille työttömyysviidakossa seikkaileville, allekirjoittaneen CVn voi käydä katsomassa LinkedInissä.

Kohti unelmaduunia ja sen yli! 🙂

 

Kommentit

  • Jenny

    Hei, ihanaa kun joku kirjoittaa tästä! Ja pakko sanoa erityiskiitos siitä, että sain just loistavan idean avata kokoaikaistyöttömän arkea mun omassa blogissa ja sitä, mitä se todellisuudessa sit on. Sormet syyhyää ja heti kun saan uuden salasanan niin alan kirjoittaa, jee! Kiitti Salla!

     0
    • SallaVaan

      Mahtavaa jos sait inspiraation! Jään mielenkiinnolla seuraamaan 🙂

       0
  • Ravitsemutsiis

    Asiallista asiaa Salla!
    Kohti unelmaduunia ja sen ylikin!

     0
  • Nimetön I know the feeling

    Exel kannattaa kirjoittaa muotoon Excel – jos siis Microsoftin taulukkolaskentaohjelmaa tarkoitat.

     0
  • Jonna

    Luin tekstiä ja tajusin, miten iso merkitys on puhua osa-aikatyöttömästä ja osa-aikatöissä olevasta. Se on ihan valtava, vaikka merkitys on lähestulkoon sama, niin sana ”työtön” tekee siitä myrkkyä, vaikka niin ei kuuluisi olla! Hyvä teksti ja tuo osuus asenteesta on täyttä totta!

     0
    • SallaVaan

      Kiitos kommenteista! Uskon vakaasti kyllä siihen, että lopulta se asenne kantaa juuri oikeaan paikkaan. Itsellänikin on parhaillaan käymässä niin, että vuosien työ tuottaa tulosta. Luovuttaminen ei siis ole vaihtoehto koskaan, joskus pitää vaan päästellä höyryjä 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.