VALIKKO
13.5.2019 16:14

Pyöräilin tänään yli 60 kilometriä

Tänään mietin, että lähdenkö pyöräilemään, kun olen kärsinyt pari päivää flunssasta. Ajattelin, että lyhyt pyöräily voisi parantaa oloa ja niinhän se paransi. Pyöräily ja puhdas ilma paransi niin paljon oloa, että 10 kilometrin pyörälenkki vaihtui 60 kilometriin. Vähän mietin, että onko järkeä mennä pitkälle pyörälenkille, koska en ole käyttänyt pyörääni vielä ensihuollossa ja kilometrejä on melkein jo 500. Olisin jo pyörän käyttänyt ensihuollossa, mutta sopivaa huoltoa en ole vielä löytänyt ja suosituimpiin on monen viikon jonot.

Se mikä teki tästä päivästä hyvän pyöräilypäivän on lämmin sää. Aamulla oli hieman viileä, mutta 12:00 aikoihin alkoi paistamaan Aurinko ja lämpötila nousi. En tykkää pyöräillä kylmässä, enkä liian lämpimässä – omasta mielestä sopivin lämpötila pyöräilyyn on 10 astetta.

Päätin lähteä Muurameen hiekkateitä pitkin. Sinne olisi myös päässyt asfalttiteitä pitkin, mutta ajattelin valita sähkömaastopyörälle maaston, johon se on suunniteltu. Voin sanoa, että alkumatka oli helppoa, kun oli pelkkää alamäkeä, mutta 10 kilometrin jälkeen oli pelkkää ylämäkeä. Sähköpyörä auttaa todella paljon mäissä, mutta korkeissa mäissä joutuu jo käyttämään voimia, kun sähköavustimen voimat hiipuu. Olen jo hieman suunnitellut, että kävisin vaihtamassa ensi vuonna sähköpyöräni nopeampaan malliin, mutta joutuisin sitten hommaamaan vakuutuksen.

Olen monesti mennyt auton kyydissä tämän saman reitin ja pakko sanoa, että en ole osannut kyydissä kiinnittää huomiota upeisiin maisemiin, kun taas sähköpyörällä jouduin pysähtymään jatkuvasti ihailemaan maisemia. En ennen osannut arvostaa Suomen luontoa, mutta nykyään olen aivan haltioissani, kun pääsen tutustumaan uusiin paikkoihin Suomessa. Kesällä olisi tarkoitus lähteä tutustumaan reitteihin, joissa en ole aiemmin käynyt. Tänä vuonna tutustun Jyväskylän luontoon kunnolla!

Auton kyydissä harvoin pääsee kuuntelemaan luonnon ääniä, mutta pyöräillessä kuuluu joen kuohuminen, lintujen visertäminen ja tuulen kohinan. Välillä olen niin haltioissani luonnosta, että en tajua kiinnittää huomiota autoihin ja aina säikähdän rajusti, kun auto yhtäkkiä tuleekin yllättäen vastaan.

Hiekkatie osuus loppui ja loppu matka Muurameen on asfalttia. Pakko vielä tähän väliin kertoa, että pyöräily on huomattavasti helpompaa asfaltilla kuin hiekkatiellä, vaikka alla olisikin sähkömaastopyörä. Silti täytyy vielä myöntää, että hiekkatiellä on hauskempi ajaa, kuin asfalttitiellä – ainakin sähköpyörällä!


Lähestyin nopeasti Muuramen keskustaa ja kävin hakemassa aamupalan Lidlistä. Söin kanawrapin ja join kivennäisvettä. Syötyäni lähdin takaisin kotiin päin ja palattuani kotiin huomasin akkua olevan jäljellä enää vain 10%. Hyvä, etten joutunut polkemaan ilman sähköä pyörääni. Saatan lähteä vielä illalla pienelle pyörälenkille jos saan ladattua akkua tarpeeksi.

Haluaisitteko lisää blogipostauksia pyöräilemisestä?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.