VALIKKO

#studentjkl

23.12.2017 15:00

Joulutarina

Jäikö osa meidän joulukalenterin luukuista avaamatta? Tai missasitko koko lystin? Ei hätää, tästä voit lukea kalenterin monivaiheisen joulutarinan kokonaisuudessaan!

Joulukuu on aluillaan, maa on kevyen lumipeitteen valkaisema ja ilma tuoksuu pienessä aamupakkasessa raikkaan kirpeältä. Silja-tonttu nauttii juuri tällaisista talvisista keleistä ja luonnon rauhallisuudesta. Olisipa Siljan – ja muidenkin jouluihmisten – mielenmaisema yhtä harmooninen ja kiireetön kuin näkymä ulkona. Siljalla on paljon tekemistä, ja vain 24 päivää aikaa. Tonttukoulun lukukausi on päättymässä, ja sitä ennen täytyy saada loppuun muutama projekti ja läpäistä tärkeitä kokeita. Lisäksi on huolehdittava jouluvalmisteluista, kuten lahjoista, siivoamisesta, koristelusta ja leipomisesta, ja painavatpa päälle vielä Joulupukin ruuhka-apulaisen työtehtävätkin. Silja on ylpeä työstään ja haluaa hoitaa sen kunnolla, mutta kiireen keskellä hän pelkää epähuomiossa tai liian väsyneenä tekevänsä jonkin kamalan virheen.

Silja ja hänen työkaverinsa Olivia, Jutta, Emilia, Ilona, Mette ja Tapani muodostavat timanttisen tehokkaan tiimin, jota ilman Pukki ei ehkä selviäisi kaikista askareistaan. Eniten heistä on apua lasten lahjatoiveita tulkittaessa ja toteutettaessa, ovathan he itse lapsina alan asiantuntijoita ja monesti heillä on asioihin tuoreempi näkökulma kuin ikivanhalla Pukilla, vaikka hänkin varsin lapsenmielinen edelleen onkin. Tiimiläiset saavat toisinaan myös paketoida kauniita lahjoja, välittää tärkeitä viestejä ja toimittaa muita kiireellisiä asioita Pukin puolesta.

Viikonloput ovat töissä erityisen kiireisiä, koska silloin lasten kirjeitä tulee kaikkein eniten ja töitä painetaan monessa vuorossa yötä päivää, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi. Siljasta töissä parasta on se, että hän voi hyödyntää koulussa oppimaansa käytännössä, ja hän myös oppii työn kautta valtavan paljon uutta. Eikä töissä tärkeintä ole saatu palkka, vaan se, että saa tehdä itselle mielekästä työtä josta todella nauttii, ja että oman työn jälki oikeasti vaikuttaa asioihin ja tulee näkyväksi. Siljasta on mainiota myös se, että hän voi koulussa kertoa työkokemuksistaan muille ja siten opettaa heitä.

Kesken erään koulupäivän Silja näkee käytävillä hiippailevan jonkun oudon tyypin. Ei näytä tavalliselta tontulta, hän tuumii, sillä tyypillä on sininen paita, jollaista hän ei ole koskaan aikaisemmin muilla nähnyt. Tyypillä on myös kädessään jotain, näyttää ihan jonkinlaiselta lahjapaketilta. Salaperäistä! Silja päättää vaivihkaa seurata tyyppiä saadakseen selville, mihin hän on menossa.

Silja on päättänyt järjestää työkavereidensa kesken pikkujoulut! He ovat raataneet töitä niin kovasti, että ovat kyllä pienen tauon ansainneetkin. Huomenna on vapaapäivä, ja sitä on hyvä juhlistaa! Juhlista ei puutu menoa eikä meininkiä, tunnelma on aivan katossa eikä ystävysten riemulla ole rajaa! Pöytä on katettu koreaksi, Muorilta on saatu parasta glögiä iltaa varten ja seurue laulaa lempijoululaulujaan. Illalla lämmitetään vielä sekä sauna että palju ja pestään pois viimeisetkin huolien ja murheiden rippeet. Kyllä nyt jaksaa taas tonttuilla hyvillä mielin jouluun asti!

Itsenäisyyspäivänä Silja jää pohtimaan, mitä Suomen itsenäisyys hänelle oikeastaan tarkoittaa. Millaista olisi asua Suomessa, jos emme olisi itsenäinen maa? Ympäri vuoden hän on nähnyt joka puolella Suomi100-kampanjoita, ja erityisesti tänään teema on näkyvillä. 100 vuotta on pitkä aika, vaikka monet tontut ovatkin paljon sitä vanhempia. Silja käy illalla kaupungilla ihastelemassa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia ja on häkeltyä kaikesta siitä väriloistosta, mikä on rakennettu satavuotiasta Suomea onnittelemaan.

Pikkujouluista ja itsenäisyyspäivän riennoista on nyt selvitty ja paluu arkeen koittaa itse kullakin. Silja on taas täydessä työn touhussa, mutta pikkujoulujen tapahtumat ovat jääneet mietityttämään häntä. Hänellä on ollut hieman hassu olo, pientä kutinaa ja kihelmöintiä sormenpäissä ja varpaissa. Kummallisia ajatuksia päivisin ja haikeita tunteita iltaisin. Hänen on hankala keskittyä mihinkään – varsinkaan erään henkilön läsnäollessa – ja siksi hän töissä koittaakin hienovaraisesti vältellä tilanteita, joissa he joutuvat olemaan liian lähekkäin tai juttelemaan keskenään, koska silloin Siljan vatsassa alkavat poron poikaset lennellä ja posket helahtavat tulipunaisiksi. Silja taitaa olla pihkassa…

Työpäivän jälkeen Silja ja kumppanit haluavat tehdä jotain hauskaa yhdessä. He rakastavat tutkia hylättyjä rakennuksia, joissa kukaan ei ole käynyt vuosikausiin, ja tällä kertaa ystävykset lähtevät tutkimaan erästä taloa, josta vanhempien tonttujen keskuudessa liikkuu kutkuttavia tarinoita. Kaikki rakennukset Korvatunturilla ovat todella vanhoja ja kauniita, mutta hieman kolkkoja ja salaperäisiä. Ne kätkevät sisälleen mitä mielenkiintoisempia aarteita, vanhoja salaisuuksia ja unohdettuja esineitä. Mette on joka kerta aivan haltioissaan napsimassa lumoavia valokuvia, ja muut innostuvat pienistä tutkimusmatkoista ja salapoliisin työstä. Siinä Jutta on paras, hän keksii aina luovimmat teoriat ja tarinat! Silmäiltyään talon läpikotaisin etsien jotain jännittävää, he löytävät kapeat portaat ullakolle, jonne pääsy on köydellä estetty. Köykäiset narut eivät kuitenkaan hurjapäitämme hidasta, vaan he kapuavat hauraita portaita pitkin ylös pimeälle vintille! Siljaa hieman jännittää, ja kuin huomaamattaan hän tarttuu Ilonaa kädestä. He vaihtavat pikaisen hämmentyneen ja hieman nolostuneen katseen, irrottavat kädet toisistaan ja jatkavat matkaa yksi nariseva porras kerrallaan.

Ullakko on täynnä vanhaa ja osittain jo hajonnutta tavaraa, ja jokaista askeltaan saa varoa, ettei astu minkään särkyvän päälle ja satuta itseään. Vanhoista käsintehdyistä ikkunoista pääsee sisälle kelmeää valoa ja lautojen raoista kulkee kevyt ilmavirta. Seikkailijat tutkivat paikkoja perusteellisesti, kunnes ullakon perimmäisestä nurkasta löytyy jotain jännittävää! Suuri, vanha ja järeätekoinen puinen kirstu, jossa on ruosteinen rautainen lukko ja suunnattoman kokoinen avain. Tuskin siellä mitään kovin salaista voi olla, kun avain on paikallaan?

Kirstusta löytyy jos jonkinmoista tavaraa! Vanhat pälkäät, kangaspuista irronnut pirta, puinen pulkka, ompelutarvikkeita, taskukello, vanhoja jo kellastuneita riimerkkejä ja kaunis, hienosti koristeltu ja käsintehty prikka. Vanhoja valokuvia ja kirjeitä löytyi myös pino, ja niiden vanhahtava kieli huvitti seikkailijoita. Kirstun pohjalta löytyi myös haurastunut ja hapertunut kartta, joka selvästi kuvasi heidän kyläänsä monta monituista vuotta sitten. Maisemat ovat ehtineet muuttua moneen otteeseen, mutta vanhimmat rakennukset ovat edelleen samoilla paikoilla. Joitain paikkoja on merkattu punaisella, mutta kartasta ei selviä, minkä takia. Tontut taittelevat kartan varovasti, pistävät sen taskuun ja lähtevät ottamaan asiasta selvää.

Ensimmäinen tutkittava kohde näyttäisi olevan leluvaraston takana. “Mitähän meidän pitäisi etsiä?”, Silja tuumii ääneen. Paikalla ei näy mitään eriskummallista eikä minkäänlaista vihjettä, joka auttaisi selvittämään, miksi paikka on merkattu karttaan. Aikansa pälyiltyään ympärilleen, Emilia löytää jotain! Varaston kivijalkaan on kätketty pieni peltinen rasia, joka on selvästikin ollut siellä jo aika pitkään. Rasia on vaivalloista avata, koska se on ihan lommoilla. Rasiasta löytyy lisää pieniä vanhoja esineitä ja käsinkirjoitettu viesti. Rasia on aikakapseli, jonka joku tonttu on kätkenyt liki 100 vuotta sitten! Viestissä kerrotaan, että aikakapseleita on kätketty kylään useita kappaleita, ja niiden avulla pääsee tekemään pienen kurkistuksen eri vuosikymmenille. Tontut ovat innoissaan! Karttaan on siis merkitty aikakapseleiden paikat! He kiiruhtavat etsimään heti seuraavan kapselin, ja iltaan mennessä he ovat löytäneet ne kaikki.

Nyt kun seikkailuista on tähän hätään selvitty, Silja on päättänyt käydä muutaman työkaverinsa kanssa vierailemassa tonttujen vanhainkodissa, koska hän on kuullut, että vanhukset ovat usein melko yksinäisiä, eikä joulu ole heille yhtä iloinen yhdessäolon juhla kuin aikaisemmin. Siljan työtiimi haluaa jakaa hyvää mieltä ja tuoda edes hitusen joulun tunnelmaa vanhuksillekin, koska kaikki ansaitsevat mukavan joulun. Jutan johdolla porukka laulaa muutamia kauniita lauluja, mikä saa osan vanhuksista nostalgiselle tuulelle. Kun laulut on laulettu, Olivia, Jutta, Mette ja Emilia tarjoilevat vanhuksille kahvia ja leivoksia. Kahvin lomassa on mukava vaihtaa hieman kuulumisia ja kuunnella vuosien takaisia tarinoita silmät kiinnostuksesta ja kunnioituksesta kiiluen.

Tänään Siljalla on leipomispäivä: pipareita, pipareita, pipareita! Mitä olisikaan joulu ilman mausteiden ja herkkujen tuoksua, notkuvan ruokapöydän ylipursuavaa värikkyyttä ja makoisia hetkiä glögimuki kädessä takkatulen lämmittäessä. Mahtaakohan tämän päivän leipomuksista säästyä mitään jouluun asti, sellainen herkkusuu Silja kun on?

Jouluun on enää kymmenen päivää, ja kiireet senkuin kasaantuvat! Onneksi tonttukoulusta alkaa huomenna joululoma, ja Pukin apulaisilla on aikaa keskittyä työhön täydellä teholla. Iso osa lasten toivelistoista on vielä lukematta ja lahjat valmistamatta, mutta Pukki uskoo vahvasti kaiken valmistuvan ajallaan, niin kuin aina ennenkin. Olisipa Silja yhtä varma asiasta, eikä murehtisi turhaan työasioista niin kovin, että vatsa käy kipeäksi. Mikä hänen mieltään voisi rauhoittaa?

Lempeydestään ja kiltteydestään huolimatta Silja on ollut viime päivinä epätavallisen kiukkuinen ja pahantuulinen, kun tehtävälista ei tunnu yhtään pienenevän. Päinvastoin, tekemistä tulee aina vain lisää! Liika stressi ei selvästikään tee hänelle hyvää, ja sama on huomattavissa hänen tiimiläisistään. Onneksi Pukki ja Muori ovat ymmärtäväisiä, ja osaavat kokemuksiensa perusteella kannustaa ja motivoida tonttujaan, ja pian he ovatkin taas positiivisemmalla tuulella. Siljalla on kuitenkin huolia, joista hän ei ole kenellekään kertonut. Hän ei tiedä kenelle tai miten sen selittäisi, niin että hän tulee ymmärretyksi oikein. Joskus oikeanlaista juttuseuraa on vaikea löytää, ja asiat jäävät mieleen pyörimään.

Illat ne vain pimenevät pimenemistään, eikä se ainakaan piristä yhtään, että aamulla kotoa lähtiessä illalla sinne palatessa on niin pimeää, että kissatkaan kiilusilmineen eivät näe mitään. Mutta kohtahan se jo onneksi helpottaa, kun talvipäivänseisaus on muutaman päivän päästä ja valon määrä alkaa lisääntyä. Ja onhan niitä jouluvaloja! Ne jos mitkä ovat pirteitä välkehtiessään kaikissa väreissä, mitä kuvitella saattaa! Siljakin on koristellut kotinsa kauniiksi, eikä yhdenkään kylän talon ikkunoista puutu kynttelikköä.

Silja heräsi sunnuntain auringon hyväilemään pakkasaamuun erittäin pirteänä. Tänään Silja sekä tiiminsä aikoo ottaa rennosti. Lepääminen ja rentoutuminen täytyy muistaa arjen askareiden keskellä, ja sunnuntai onkin loistava päivä tämän ohjenuoran noudattamiseen! Agendana tälle illalle onkin elokuvailta koko tiimin kesken! Ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa, niistä on tiimin ilta väkerretty.

Uusi viikko starttaakin virkeästi ja tehokkaasti, kun viikonloppuna tuli otettua ystävien kanssa hieman rennommin. Viimeinen viikko ennen joulua, nyt kaiken on mentävä nappiin koska virheille ei ole aikaa! Kaikki tontut ovat aivan täpinöissään ja töissä saa koko ajan varoa, ettei törmää joka suunnasta ryntääviin, hurjaa vauhtia vilistäviin tonttuihin. Kilinä vain kuuluu mutta ketään ei edes kerkeä nähdä. Mutta Pukin apulaisia ei vauhti huimaa, pieni paine vain buustaa tonttusten draivia!

Tänään on tärkeä päivä Joulua ajatellen. Kaikki Joulupukin porot pitää valjastaa jo etukäteen, sillä kyseiset söpöt karvaturrit eivät ole hetkeen aikaan olleet yläilmoissa, Petteri ja muut ovatkin lähdössä koelennolle! Muutama tonttutiimiläinen pääsi Joulupukin mukaan kierrokselle, maisemat olivat upeat ja kyyti oli erittäin tasaista koko matkan ajan. Porot olivat hieman ruosteessa, mutta hetken kuluttua rutiininomainen lentäminen ja yhteistyö alkoi sujua moitteettomasti. Toivottavasti lento sujuu aattonakin hyvin…

On tullut aika koristella kuusi! Sitä puuhaa Silja rakastaakin yli kaiken, koska hänen mielestään kuusi on koko joulun tärkein koriste. Silja on hyvin tarkka kuusen koristelun suhteen, eikä mielellään anna kenen tahansa tehdä sitä, ettei koristelusta tule liian sekava ja kirjava, vaan juuri sopivanlainen hallittu kaaos. Kaiken täytyy sopia yhteen ja olla täydellisesti paikallaan. Parhaita koristeita ovat piparit ja karkit, joita voi aina mielen tehdessä käydä napsimassa! Eikä saa unohtaa valoja eikä varsinkaan tähteä latvasta. Joulukuusi ilman tähteä on sama kuin joulutorttu ilman luumuhilloa, mauton ja olematon!

Huisk haisk ja viuh vauh! Tänään on siivouspäivä, kaiken täytyy kiiltää joulua varten! Joka kolo on putsattava, jopa ne, joihin kukaan ei koskaan katso. Joulu saattaa silti huomata pienetkin pölypallerot sohvan alta ja hyllyn päältä tarkistaessaan, onko huushollissa oikeasti puhdasta. Pölyhuiska viuhaa ja imuri laulaa koko illan. Sekalaiset tavarat etsivät epätoivoisesti paikkaaansa, kunnes ne lopulta sullotaan kaikki siihen samaan kaappiin, jota ei vahingossakaan saa romuvyöryn uhalla avata. Mutta kyllä kannatti hieman rehkiä ja hikoilla – nyt talo tuoksuu raikkaan puhtaalta ja raivattuun olohuoneeseen on jouluna kiva käpertyä takkatulta ihastelemaan.

Miten loistava ulkoilukeli! Silja pukeutuu lämpimästi ja lähtee hakemaan kavereitaan ulos. Kun kaikki ovat koolla, he miettivät yhdessä, mitä he voisivat tehdä. Jutta ehdottaa pulkkamäkeen menemistä ja Olivia haluaisi tehdä lumiukon, Tapani taas haluaa rakentaa komean lumilinnan, johon voi mennä suojaan ankaran lumisodan syttyessä. Useimpien mielestä lumiukon tekeminen kuulostaa hyvältä idealta, ja kaverukset ryhtyvätkin oitis toimeen. Luomuksen syntyessä lentelee myös muutama lumipallo milloin kenenkin naamaan tai niskaan, kun Tapani lähtee hassuttelemaan. Iloinen nauru kantautuu pitkälle kylän toiselle laidalle asti, ja saa vanhemmatkin tontut hymähtelemään itsekseen.

“On vilinää, melskettä, helinää helskettä pienten tiukujen
On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten
Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangelle loistaen
Kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa arvannet kai sen
Kas, nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas
Ja metsän pikkuväki juhlii, kun on rauha maas
Ja valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on
Ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon”

Koko Pukin paja raikuu, kun tonttuset laulavat riemuissaan viimeisiä lahjapaketteja kääriessään ja viimehetken askareita hoitaessaan. Pajasta ei taaskaan puutu menoa eikä meininkiä, kun kukaan ei malttaisi odottaa huomiseen, mutta töitä on kuitenkin vielä jäljellä ennen hauskanpidon alkua.

Lähtölaskenta alkaa! Pukin reki on laitettu valmiiksi, porot on ruokittu, siistitty ja valjastettu, lahjat lastattu ja Pukki on pitänyt juhlasalissa perinteisen joulupuheensa tontuilleen ennen jouluateriaa. Kaikki sujui tänä vuonna erittäin hyvin ja ajallaan pienistä epäilyistä huolimatta, ja nyt on itse kunkin hyvä rauhoittua tunnelmallisen joulun viettoon.

Oikein hyvää joulua kaikille! Toivoo EduFuturan tiimi  🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.