VALIKKO
20.4.2016 23:29

Anna niin mä korjaan sut!

Joku siinä tuntuu kiehtovan, ettei toinen ole ihan ok. Omassa päässä on miettinyt ne toiveet, joita toiselta odottaa, mutta niistähän voi aina joustaa. Tulee sellainen fiilis, että itse asiassa, mähän voin saada ton toisen vaikka oivaltamaan jotain uutta!

Syndroomaan sairastuneet eivät suinkaan ole mitään idiootteja

Tuo fiilis, se on kuulkaa vaarallinen. Ennen kuin huomaattekaan, Annan niin mä korjaan sut! -syndrooma on ottanut teistä vallan. Syndroomaan sairastunut henkilö sivuuttaa reaaliteetit sillä varjolla, että pääsisi korjaamaan toisen. Lähtökohtaisesti tämä aie on tuomittu epäonnistumaan, koska kuten järjellä ajatellen tiedämme, emme voi muuttaa toista.

Annan niin mä korjaan sut! -syndroomaan sairastuneet eivät suinkaan ole mitään idiootteja, vaan he vain antavat tunteilleen vallan. Se menee suunnilleen näin: tapaatte jonkun ihanan tyypin, ja ihastutte. Pikkuhiljaa käy kuitenkin selväksi, että lähtökohtanne / ajatuksenne suhteista / ajatuksenne mistä vain ovat hyvin erilaisia. Tässä vaiheessa ette kuitenkaan halua kohdata tosiasiaa, vaan ajattelette voivanne saada toisen ymmärtämään omat ajatuksenne.

korjaansut

Sinällään siinä ei ole mitään väärää, että yrittää saada toisen ymmärtämään itseään. Eikös se pikemminkin ole aika normaalia? Jos lähtökohtana on opettaa toista ymmärtämään omaa järjen juoksuaan tai saamaan tämä hankkimaan työpaikka, on syytä pysähtyä pohtimaan. Miksi on kamala vimma saada vaikkapa joku vätys ottamaan ote elämästään?

Epäilen, että Anna niin mä korjaa sut! -syndroomalle alttiimpia ovat naishenkilöt, jolla on jo jonkin verran elämänkokemusta tai kokemusta esimerkiksi siitä, miten suhteen ei pitäisi mennä. Kokemuksestaan viisastuneina he sitten päättävät parantaa pari kohtaamaansa miespoloa, jotta nämäkin oivaltaisivat jotain elämästä ja samalla rakastuisivat tähän naisyksilöön.

Logiikka on kieltämättä ymmärrettävä, mutta parisuhteen aloittamisen kannalta ei kovin kehuttava. Tämä tosin selittää meille sen, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ja niihin rokkareihinkin. Ja vaikkei mies nyt olisi aivan renttukaan, niin miettikää logiikkaanne, arvon naiset. Tämä on juuri se logiikka, jolla miehestä tulee sellaista paimennettavaa sorttia. Tai, jolla parisuhteesta tulee aika hankala.

Kommentit

  • Elinamaikki

    Eksäni oli kyl just tuollanen parannettava tapaus 😀 Itsessäni se epäsiisteys ja vammainen asenne elämään ei tosin aiheuttanut mitään haluan parantaa sinut reaktiota, vaan sellaisen en minä jaksa sinua parantaa reaktion. Siitä syystä kyseinen henkilö onkin tätä nykyä eksä.
    Kovin samaa mieltä olen tässä asiassa kanssasi, ei kannata jatkaa suhdetta jos koko ajan haluaa jotenkin muuttaa toista omasta mielestään paremmaksi.

     0
    • Sofia

      Hahah parempi tuo reaktio! Ihastuksissaan sitä saattaa alussa jättää tuollaiset parantamista vaativat seikat huomiotta, mutta on kyllä fiksua osata tehdä oikeat johtopäätökset, kun tosiasiat tulevat eteen. Ja tuo paremmuuskin on kyllä niin suhteellista, miten sitä kuvitteleekin aina itse olevansa se, joka tietää paremmin 😀

       0
  • Nimetön sahramililja

    Hih, vanha postaus mutta kommentoinpa silti kun tästä oli puhe yksi päivä ystävien seurassa 🙂 Tuntuu että meille naisille on (aika monelle ainakin) ominaista jonkunlainen kummallinen olettamus, että ajatellaan että rakkaus parantaa. Minä rakastan miehen ehjäksi, ja mies rakastaa minut ehjäksi. Ei väliä onko mies alkoholisti, narsistinen vai hirvittävän ilkeä mutta nainen on aina olemassa sitä varten että nainen ymmärtää. Minä rakastan, ja minun kuuluu jäädä. Niissäkin tapauksissa jossa se rakastaminen ja toiseen luottaminen ei enää tilannetta paranna tai helpota. Tunnen muutaman naisen jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä miehen luokse, joka ei ole tasapainoinen. On viinaa, on pettämistä, on väkivaltaa, on ilkeilyä. Ja aina ne rikkinäisimmät miehet ovat niitä joihin sitten rakastutaan sokeina. Siinä ei enää järki eikä ystävyys riitä :/

    Ja joo, olen itsekin syyllistynyt tähän nuorempana. Sitten otin ihan puhtaan järjen kuvioihin ja tajusin, että jos tosissani haluan onnellisen perheen ja lapsia niin sen toisenkin olisi syytä olla tasapainoinen 😛

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista! Vastaus pääsi vähän viipymään, mutta hyvää pohdintaa 🙂 Juuri tuota ajatusta tässä hainkin. Jokin siinä on, mikä siinä ”parantamisessa” viehättää. Voihan taustalla olla sekin, ettei ainakaan alitajuisesti halua mitään vakaata suhdetta ja perhe-elämää, niin viehättyy sitten noista tapauksista. Huh, onneksi minussa ei tätä vikaa ole ihan noilla asteilla ollut, korkeintaan koiravihaa olen koittanut kääntää iloksi 😀

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.