VALIKKO
8.2.2018 22:24

Annoin periksi.

Aika palata asiaan. Olen nimittäin joutunut raportoimaan parisuhteestani tuttaville, koska en ole kirjoittanut siitä internet-kansalle. Lyhyesti sanottuna: olemme edelleen yhdessä. Kuinka olen onnistunut säilyttämään saman poikaystävän peräti 548 päivää? Se ei ole tullut ilmaiseksi. Olen nimittäin joutunut antamaan periksi.

Aikamoista, kun otetaan huomioon asiantuntemukseni. Kaksi (melkein) kahden vuoden parisuhdetta, kaksi tehokasta vuotta deittailua ja kolme vuotta erittäin asiantuntevaa ihmissuhdeanalyysia. Minun tapaamiseni on siis merkinnyt miehelleni erittäin ansiokkaan parisuhdeasiantuntijan tapaamista, mikäli ette vielä hoksanneet.

Siksi periksi antaminen tarvitsee vähintäänkin perusteluita. Olenhan minä saanut olla se, joka kertoo millaisia asioita parisuhteessa kuuluu ottaa huomioon. Alkaen ihan vain siitä, että toinen kuuluu ottaa huomioon. Asioita kuuluu suunnitella yhdessä eikä aina voi olla turvaamassa omaa selustaansa tai huolehtimassa omasta edustaan. Jos parisuhteessa on kaksi omanedunvalvojaa, tilanne ei ole kovin suotuisa yhteisen elämän kehittelylle.

Näistä asioista opastaessani olen päässyt kertomaan, kuinka parisuhteessa ollaan. Mikä on esimerkiksi toisen huomioimista ja mikä on sellaista ekstraa, jota on syytä osoittaa tyttöystävälle erotuksena muihin ystäviin. Olen ammentanut erittäin mittavasta kokemuksestani ja korostanut sitä, ettei tasa-arvon tai tasapuolisuuden tarvitse olla sitä, että kaikki jaetaan pilkun tarkkaan puoliksi. Kumpikin löytää oman roolinsa ja voi tehdä suhteen eteen erilaisia asioita, ja myös asioita, joita ei voi mitata rahassa.

Et voi kertoa oikeaa tapaa olla parisuhteessa

Edellisten oppien kiistattomasta oikeellisuudesta huolimatta eräänä päivänä minulle esitettiin kommentti, jossa oli vinha perä: ”Et voi kertoa oikeaa tapaa olla parisuhteessa, koska jokaisessa suhteessa muotoutuu oikea tapa olla siinä. Ei se ole niin, että vain sinä tiedät yhden oikean tavan.”

Tähän kohtaan oli tehtävä ikävä myönnytys. Tottahan nimittäin tuokin. Kertoo myös siitä, että siinä missä monet tarinat loppuvat rakkauden löytymiseen, toiselta kantilta löytyminen on vasta alku. 548 päivän jälkeen osaan jo sanoa, että minun roolini on enemmän sovinnon kuin ruuan tekeminen, ja miehelle taas kannattaa antaa koiranlenkitys mutta ei imurointia. Olisi tylsää päättää tarina tässä vaiheessa, kun niin paljon opittavaa on vielä edessä.

Kommentit

  • Kris

    kuten minun on ymmärrettävä, että suhde ei enää toimi, on monimutkaisin osa

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.