VALIKKO
12.9.2016 21:58

Eiks sulla oo paria?

Tiedättekö sen tilanteen, kun sulla olisi suotavaa olla pari tai avec, mutta kun sulla ei ole? Kun meet taas sinne sukujuhliin ilman sitä kutsussa mainittua avecia, tai kun yrität epätoivoisesti löytää tanssiparin mutta kun ei sellaista vaan löydy.

Sinkkuna parittomuutta oppii sietämään. Voin mennä mökkireissulle, jonne kaikki muut ovat saapuneet pariskuntina, ja se on ihan fine. Voin mennä sukujuhliin ilman avecia, jos sellaista nyt ei ole saatavilla, ja se on ihan ok. Ja voin vältellä kaikkia sellasia juttuja, joissa täytyy olla pari. Ainakin yleensä.

Viikonloppuna en nimittäin voinut. Olin tapahtumassa, jonka ohjelmassa luki paritanssikurssi. Jee tanssia, sanoivat muut. Minä näin vain sen parin. Paritanssi. Asia, jossa on pakko olla pari. Iski se hirveä tunne, jonka olin jo unohtanut. Se ahdistava tunne, kun sulla pitäis olla pari, mutta kun sulla ei ole. Voiko sinne edes mennä ilman paria?

onks_sulla_paria-1

Parasta kerrata lyhyt paritanssihistoriani: Lukiossani oli kaksi tyttöä yhtä poikaa kohden, mutta nopeana onnistuin nappaamaan vanhojen tansseihin parin. Pari tanssi kanssani, vaikka tanssien aikaan sillä oli jo tyttöystävä, jolla ei ensin ollut paria (myöhemmin se kyllä löysi). Sitten tuli ainejärjestön vuosijuhlat ja niiden yhteydessä pidetty kurssi. Menin ensimmäiselle kerralle. Ajattelin vain sitä paria ja sitä, ettei paria ollut. Sen sijaan tuore exäni kyllä löytyi paikalta, joten oli pakko näyttää, etten jäänyt yksin. Osallistujien sukupuolijakauma taisi olla samaa luokkaa kuin lukiossa. Yritin kerran, ahdistuin ja jätin tanssikurssit. Vuosijuhlista lähdin pois ennen tanssiosuutta.

Tanssin sijaan ajattelin ainoastaan sitä paria

Toisin sanoen, nähdessäni paritanssin ajattelin vain sitä paria. Yllättäen naisia oli vähän enemmän tälläkin kurssilla. Sovittiin, että muutama nainen on aina ilman paria, ja sitten vaihdetaan miestä usein. Tilanne sai minut voimaan todella pahoin. Kestin puoli tuntia, sitten päästin itseni piinasta ja poistuin paikalta.

Huh. Olin jo unohtanut, miten suuri ongelma parittomuus voi olla. Tai pikemminkin, miten suurta ahdistusta siitä voi kokea. Eihän minua oikeasti haitannut olla paikalla ilman paria – lähestulkoon kennelläkään ei ollut sitä omaa vakkaria mukana, mutta silti. Se fiilis, että hakeeko joku sua tanssiin vai ei, kelpaatko sä vai et. Aivan hirveää.

Olen tosin keksinyt tähän ratkaisun. Kun vihdoin löydän sen vakkariparin, niin sen on parasta lähteä mun kanssa paritanssikurssille. Ihan vain siksi, että sitten mulla on pari. Voin vain kuvitella sen tunteen, kun sulla on pari, ja sitten voi edes vähän miettiä sitä tanssia.

Tallenna

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.