VALIKKO
16.1.2017 22:59

Elämäni sinkkuna vs. elämäni suhteessa

Koska olen ollut jo kunniakkaat viisi kuukautta uudessa siviilisäädyssäni, on aika suorittaa tieteellinen vertailu. Onko elämäni suhteessa erilaista kuin elämäni sinkkuna? Mullistiko parisuhde elämäni? Otetaan selvää!

Elämäni sinkkuna oli välillä varsin myrtynyttä. Syytin monesti jostain ikävästä asiasta sitä, että en ollut suhteessa. Tyyliin ei-ole-tekemistä-koska-ei-ole-poikaystävää tai yhyy-joudun-vaihtamaan-lampun-ilman-henkistä-tukea. Kaikki tällaiset kokemukset karaistivat minua hienosti. En edes halua tietää millainen toivoton vässykkä olisin, jos olisin vain ollut parisuhteessa.

Havainnollistus siitä, kuinka myrtynyt sinkku joskus olin.

Tai itse asiassa en varmaan olisi vässykkä ollenkaan, koska suhteessa olen joutunut yhä kehittämään selviytymistaitojani enkä ole päässyt yhtään helpommalla. Rankkaa. Kun autoni hyytyi, jouduin ihan itse etsimään vauva.fistä neuvoja ja soittamaan aivan itse tiepalveluun, joka pelasti. Olen siis edelleen yhtä neuvokas kuin sinkkunakin.

Nykyään en pidä silmiä auki. En kiinnitä enää samalla tavalla huomiota nuoriin miehiin, paitsi tietysti Mikkelissä, koska täällä on niitä noin kolme eli aika harvinaisia ovat. Yökerhossa käydessä oli todella virkistävää, kun ei tarvinnut analysoida viereisen pöydän miehiä. Ei tarvinnut miettiä, voisinko olla kiinnostunut vaikka tuosta. Mitä hermolepoa.

Taidan suhtautua miehiin jälleen normaalisti

Sinkkuna olin siis valppaampi ja ennakkoluulottomampi. Sinkkuna lähdin treffeille self-help -valmennukseen, suhteessa iloitsen, kun osasin viedä kolikot pankin talletusautomaattiin. Uhkarohkeaa tuo jälkimmäinenkin toki on, mutta heittäytymistä on kyllä vähemmän havaittavissa.

Suhteessa elämäni on hyvin samanlaista kuin sinkkuna, koska olemme kaukosuhteessa ja minä olen edelleen täällä Mikkelissä. Sinkkuna satunnaiset treffit ja tinderin selailu sentään vähän piristivät arkea, nyt voin tyytyä lähettämään miehelle viestin siitä, kuinka vein kolikot talletusautomaattiin. Edelleenkään tätä urotekoa yhtään väheksymättä.

Koska olen suhteessa, en voi enää odottaa, että mahtava uusi elämäni alkaa kun rakastun. Sen sijaan nyt on keskityttävä elämiseen ja siihen, etten ylianalysoi suhdetta. Tiedättehän, naisille sellainen on joskus vaikeaa.

Taidan suhtautua miehiin jälleen normaalisti. Nuori komea mies ei tarkoita enää mahdollisuutta tuon uuden mahtavan elämän alkuun vaan ihan vaan nuorta miestä. Ei tietenkään niin piristävää, mutta toisaalta aika helppoa.

Koska suhteeni on ainakin vielä oikein leppoisa ja mukavasti hoidettavissa, en ajattele enää ollenkaan niin ailahtelevasti kuin sinkkuna. En kyseenalaista itseäni ja toimintaani jatkuvasti siksi, ettei uusi mahtava elämäni taaskaan alkanut. Vaikka suhteessa ollessani tietysti tajuan sen, ettei tämä suhde aloittanut mitään uutta ja mahtavaa elämää, vaan vähän vaan muutti aiempaa. Parempaan suuntaan, se on toki myönnettävä.

Kommentit

  • Jenni

    Nostaisin kyl ihan korkeelle jännitysasteikolla ton kolikoiden talletuksen! Asuttiin 5 vuotta mikkelissä opiskelija aikoina ja kyllä miä on ihan sykkeet katossa siäl OPn aulassa, että mites tässä nyt toimitaan 😀 Ainahan kanssa oli vaarana, että kone menee jumiin tai että muusta syystä joutuis pyytämään apua. Ja sitte se kolmen päivän piina kun odotat tuleeeko rahat tilille vai pitääkö ruveta jatkotoimenpiteisiin..
    Huh mikä trilleri!

     0
    • Sofia

      Kiitos myötätunnosta Jenni! Mä menin ensin väärän pankin eteiseen kun en tienny et eihän sen tilin tarvii olla OP:ssä, ja sit piti kurkkaa sinne koppiin ovesta et onks se vapaa. Eikä ees ollu! Huh, se oli paha.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.