VALIKKO
10.7.2018 21:00

Kahden vuoden kriisi – Selvitäänkö tällä kertaa?

Hyvät lukijat,

nyt kun minun ja mieheni tapaamisen kaksivuotispäivä lähestyy, on paikallaan muistuttaa, että menestykseni kahden vuoden kriisien kanssa on ollut kohtuullisen huono. Kahden vuoden kriisi on koitunut edellisten suhteideni kohtaloksi, tosin muutamista muista karikoista on myös selvitty. Uskoni kahden vuoden kriisiin on edelleen vahva: kahden vuoden jälkeen rakastumishormonit alkavat haihtumaan, yhteinen tulevaisuus mietityttämään ja lopulta on vain ajatus, että tätäkö tämä on.

Nykyinen suhteeni ei puolla sitä, etteikö kahden vuoden kriisiä olisi olemassa. Oikeastaan koko kevät on mennyt siihen, että parin viikon välein olen alkanut pohtimaan, että tässäkö tämä nyt on. Riittääkö meidän rahkeet yhteiseen tulevaisuuteen? Saadaanko meidän unelmista kasattua sellainen yhtälö, jossa molemmat voivat toteuttaa omia unelmiaan, mutta niitä voidaan tavoitella yhdessä eläen?

On ne keskustelut vaan niin ihania. Jos kahden vuoden kriisin voisi ohittaa pikakelauksella, niin tekisin sen kernaasti. Toisaalta se saattaa jo olla vähän myöhäistä, koska ounastelen, että tästä ollaan aika vahvasti menossa eteenpäin.

Toisin sanoen, KYLLÄ, lukuisten pohdintojen, vatvomisen ja tulevan murehtimisen jälkeen ei löytynytkään tarpeeksi vahvaa syytä erota. Että siinä kun muina naisina pohdiskelee, että tässäkö tämä nyt on, niin vastaus onkin EI. Että ei, ei tämä ole tässä, elämää on tulossa, yhdessä eläen, lopeta murehtiminen ja jatka elämistä, nainen!

VOIKO NÄIN KÄYDÄ?! Hyvät toverit. Jos jotain hetkeä niin tuota voi pitää virallisena kahden vuoden kriisin ylityshetkenä. Kun alati asioita päässään työstävä nainen tajuaa, että murehtiminen on turhaa, voisi jatkaa elämää vaan eteenpäin yhdessä.

On täysin mahdollista, että nainen tokenee ja lopettaa murehtimisen

Toisin sanoen, miehet: kun tyttöystävänne taas kerran murehtii liikaa sitä, muuttaisitteko eläkettä varten Lanzarotelle vai Mallorcalle ja voidaanko asia mahdollisesti ehtiä selvittää seuraavan 30 vuoden aikana, niin älkää vaipuko epätoivoon vaan odottakaa valoisampaa huomista. On todettu, että kaikesta huolimatta on täysin mahdollista, että nainen tokenee ja lopettaa turhan murehtimisen.

Toki onhan se ydinkysymys, että löytyy yhteisiä päämääriä. Sekin on ydinasia, että on samanlaiset käsitykset siitä, miten elämää parisuhtessa eletään. Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta toisaalta sellaisia, jotka ratkeavat kun eletään yhdessä. Kaikki ei nimittäin ratkea tänään (huom. erit. naisille). Edes se, muutetaanko eläkkeellä Lanzarotelle vai Mallorcalle.

Kuten mieheni sanoo: ”Mietin illalla, onko meillä ollut tänään kivaa, ja jos vastaan joo, niin sitten asiat on hyvin.”

Miehet. Eivät tee asioista sen monimutkaisempia, ja hyvin pärjäävät.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.