VALIKKO
20.7.2016 00:08

Kahden vuoden kriisi

Meillä on nyt kahden vuoden kriisi. Siinä kriisissä on kolme osapuolta: meitsi, miehet ja Suoraanpuhujan päiväkirja. Me kolme ollaan nyt säädetty keskenämme kutakuinkin kaksi vuotta, ja nyt alkaa kriisiä pukkaamaan.

Jos joltain on mennyt ohi, niin vannon kautta kiven ja kannon, että kahden vuoden kriisi on totta. Toiset selviävät siitä, toiset eivät. Elämässäni on tapahtunut asioita, joissa kriisi on ylitetty, ja asioita, joissa kriisistä ei ole päästy yli. Mainitakseni muutamia, niin kaksi parisuhdettani on päättynyt siinä kahden vuoden rajapyykin tienoilla, kun taas autollani olen ajanut jo menestyksekkäät 3,5 vuotta ja koirakin on ollut matkassa jo lähes kolme vuotta. Tämä selittää, miksi tiimiini kuuluu auto ja koira eikä yhtään miestä.

kahden vuoden kriisi

Nyt on kuitenkin niin, että esiin on noussut eräs helvetin hyvä kysymys. Tämä on kysymys, jota olen itse miettinyt lukuisia kertoja lukiessani muiden sinkkujen blogeja. Kysymys on käynyt mielessäni erityisen usein viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen näitä tekstejäni rustannut.

Kuinka joku jaksaa jauhaa miehistä vuodesta toiseen?

Hyvät naiset ja herrat, se kysymys on: kuinka joku jaksaa jauhaa miehistä vuodesta toiseen? Viime aikoina on nimittäin alkanut tökkiä tämä kombo. Siis kombo, jossa olemme mukana minä, miehet ja blogi. Yksittäin meillä ei ole ongelmaa. Tulen myös suunnilleen toimeen sekä miesten että blogin kanssa, mutta kun pitäisi tulla toimeen näiden kahden kanssa, niin sanon vaan, että yksi on liikaa.

Miehiä kyllä jaksaa. Kun ei jaksa, voi olla tapaamatta niitä. Mutta jos ei tapaa niitä, on hankala kirjoittaa niistä tekstejä. Viime aikoina ongelmaksi on muodostunut myös se, että olen lähestulkoon lopettanut säädyllisen deittailun. Sen sijaan olen siirtynyt epätoivon värittämille areenoille, joilla kamppaillaan moraalisten ongelmien kanssa. Niiden areenojen jutut ovat epämääräisiä säätöjä, jotka eivät kestä julkisuutta. Toisin sanoen, niistä ei voi kirjoittaa mitään. Ei mitään.

kahden_vuoden_kriisi_2

Tykkään kyllä blogistani. Olen monesti uhonnut ryhtyväni bloggaamaan monipuolisemmin, niinkuin muistakin asioista kuin miehistä. Hitto, niitäkin on! Ongelmana vain on se, etten yhtään tiedä, mikä se blogin juttu silloin olisi. Ei minua huvita kirjoittaa uusista tuoksukynttilöistä, ja lisäksi kaikki muu paitsi miehet on ihan tylsää. Tai liian henkilökohtaista ja tylsää.

Kävi muuten niin nolosti, että unohdin juhlia kaksivuotispäiväämme. Siis minun ja sinkkuuden kaksivuotispäivää, joka oli 10.7.2016. Se on sanottava suoraan, että meillä on menossa kahden vuoden kriisi. Se kriisi meinaa punkea myös blogiin, vaikka meillä olisi Suoraanpuhujan päiväkirjan kanssa virallinen kriisipäivä vasta 22.8.2016.

kahden_vuoden_kriisi_3

Vetäydyn hetkeksi ihan vain haaveilemaan. Miehistä. Ja vähän muusta.

Toisin sanoen, joudun nyt hieman miettimään, kuinka tässä edetään. Kriisistä ja edellä mainituista olosuhteista johtuen en voi kirjoittaa suhteista siihen humoristiseen sävyyn, jolla haluaisin sen tehdä. Huumori ei nyt riitä siihen, ja liian masentavaksi en tahdo ryhtyä. Toisin sanoen, julistan virallisen kriisiajan alkaneeksi. Palaan asiaan, kun meillä kolmella menee vähän paremmin.

Nautitaan kesästä, ja jos mahdollista, myös miehistä! <3

Kommentit

    • Sofia

      Kiitos Riikka! Sitä toivon itsekin 🙂

       0
  • Saana

    ”Ei minua huvita kirjoittaa uusista tuoksukynttilöistä, ja lisäksi kaikki muu paitsi miehet on ihan tylsää. Tai liian henkilökohtaista ja tylsää.” -Ahahahah, tää on niin totta!

    Saman problematiikan kanssa pyörin minäkin. Mä pidin kyllä joskus muotiblogia. Joskus vuonna 2008. Tämänhetkisillä kulutustottumuksilla ei kauheesti muotiblogia ylläpidetä. Plus tajusin, että inhoan valokuvaamista.

    Jos en kirjoittais Tinderistä ja sen vierestä, niin pitäis kai muuttaa taas ulkomaille. Sillon arkisetkin asiat saa eksotiikkalisää ja niistä tuoksukynttilöistäkin kehtais kirjottaa.

    Mut mun on tarkotus vielä ryhdistäytyä ja palata Dagen Efterin pariin. Tahaton tauko tuli heti kun päästin irti kirjotusrutiinista.

     0
    • Sofia

      Aina lohduttaa kun ei ole ongelmiensa kanssa ainoa! Mutta oikeasti, aika hankalaa puuhaa tämä on. Ajattelin, et hyvä ottaa välillä taukoa, jos homma ei vaan tunnu mielekkäältä. Kun tämä on kuiteskin harrastus, niin plussaa, jos se ois ihan kivaakin 🙂

       0
  • Puolis

    Mä olen kohta kirjoittanut 5 vuotta. VIISI vuotta! Kriiseistäni, miehistä, pettymyksistä ja elämästä tosi henkilökohtaisesti. Mä en uskalla kauheasti edes ajatella että VIISI vuotta on mennyt. Koska jos ajattelisin niin tulisi kriisi. Ja paha sellainen tulisikin. Nyt lopetan äkkiä sen ajattelemisen!

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.