VALIKKO
25.1.2017 21:13

Kaikki tai ei mitään

Pitääkö parisuhteessa olla kaikki tai ei mitään -asenteella mukana? Käytännössä kyllä, periaatteessa ei. Luottamus suhteeseen täytyy olla, mutta eikö ole vähän epätervettä luottaa siihen liikaa? Olen oppinut kantapään kautta, että kaikki tai ei mitään on aika vaarallinen ratkaisu, eikä liian luottavainen saa olla. Mutta voiko suhteesta silloin tulla yhtään mitään?

Olen miettinyt kuinka paljon suhteeseen uskaltaa luottaa. Periaatteena olen pitänyt sitä, että terve luottamus täytyy olla, mutta tarvittaessa täytyy myös osata epäillä ja kyseenalaistaa. Vaikka luottaisi suhteeseen täysillä prosenteilla, aina täytyy olla jotain, mikä kantaa, jos suhde loppuukin.

Kaikki suhteen turhan ahkeraa kyseenalaistamista kokeilleet ovat varmasti huomanneet, että siinä ei ole mitään järkeä. Jos jatkuvasti epäilee suhteen jatkuvuutta joko toisen toimien vuoksi tai vaikka ihan vaan omiensa, se käy nopeasti mielen päälle. On vähän niinkuin pakko uskoa suhteeseen, jos haluaa olla siinä.

Kukaan meistä ei kuitenkaan ole päätynyt suhteeseen tyhjiöstä. Aiemmassa elämässä tai suhteissa on varmasti tapahtunut monenmoista, eikä vanha pyyhkiydy pois sillä hetkellä kuin uusi alkaa. Toisin sanoen, suhteeseen voi olla vaikea luottaa vaikka juuri siinä suhteessa ei olisikaan mitään syytä olla luottamatta.

Minulla ei ollut mitään ongelmaa luottaa edellisen suhteeni kantovoimaan, vaikka sitä edellinen olikin ollut täysi farssi kaikilla mittareilla. Onnistuin mainiosti unohtamaan kaiken edellisen, tai ainakin käsittämään, että kyseessä olivat eri suhteet ja tämä uudempi oli miljardi kertaa parempi. Niinpä uskoin suhteeseen kivenkovaan.

Ehkä vähän liiankin kovaa. Uskoin suhteeseen niin kovin, etten voinut edes ajatella, että se loppuisi. Kirjaimellisesti: muistan yrittäneeni ajatella, mutta en pystynyt. Siksi suhteen päättyminen kuin seinään olikin aikamoinen tälli.

Sellainen tälli, että se ei unohdu. Sellaista ei olekaan helppo noin vain unohtaa, vaikka onkin uusi suhde ja ihan eri kuviot. Olen toki kyseenalaistanut aiemman toimintani ja vakaasti päättänyt, että liian lujaa ei enää ikinä pidä mihinkään uskoa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Pakkohan suhteeseen on uskoa täysillä, muutoin ei tule mitään. Toisaalta enää ei kiinnostaisi joutua siihen tilanteeseen, jossa edellisen kerran tuli vasaralla päähän ja lujaa. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei tilanteelta suojautuminen ole kovin helppoa. Kyllä tämä suhteessa oleminen vaan vaikuttaa sellaiselta kaikki tai ei mitään -ratkaisulta.

Tallenna

Kommentit

  • Sanna

    Mä en jotenkaan osaa olla kun täydellä sydämmellä mukana, omaa elämää unohtamatta. Oon saanut kovan tällin aikoja sitten jonka jälkeen miessekoilua mut nyt on hyvä olla. Mua ei sillai pelota uus tälli koska elämä koko tunteiden kirjossa on aika kaunista ja tiedän selviiväni ku selvisin viimeks. En juuri ajattele et mitä jos tulee ero kun kaikki tuntuu menevän niin hyvin.

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Sanna! Hyvä näkökulma tuo, että on sitä ennenkin selvitty ja tietysti toisekseen tuo, että miksi mennä liikaa murehtimaan. Asiathan tuppaavat aika usein menemään niinkuin alkaa ajattelemaan, joten parasta pitäytyä vaan sillä positiivisella mielellä 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.