VALIKKO
12.7.2016 01:45

Kateus

On aika tunnustaa jotain. Sinä ihminen siellä, joka olet parisuhteessa. Sellaisessa pitkässä vakaassa suhteessa, joka aina välillä pistää puuduttamaan ja mietityttämään, että miksi edes olen tässä. Juuri sinä siellä, joka olet kerta toisensa jälkeen päätynyt siihen, että kyllä tähän suhteeseen kannattaa jäädä. Olen aivan helvetin kateellinen sinulle.

kateus

Kateus on kurja tunne, koska siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Ja koska se on täysin turhaa, saman energian voi aivan hyvin käyttää siihen, että koittaa saavuttaa itsekin sen, mitä kadehtii. Jos joku menestyy urheilulajissasi sinua paremmin, miksi et kadehtimisen sijaan tekisi töitä sen eteen, että olisit itse yhtä hyvä?

Mutta kun puhutaan rakkaudesta, sama temppu ei toimi. Jos jollain on helvetin hieno, onnellinen ja pitkäkestoinen parisuhde, mikset tekisi töitä sen eteen, että löytäisit samanlaisen? Kiva kysymys, muttei enää kovin yksioikoinen. Eikö siis ole aivan sallittua kadehtia niitä, joille on siunaantunut parempi tuuri?

Koko kadehtiminen tupsahti mieleeni muutama tovi sitten. Olin kylässä tuttuni luona, jolla oli hirveän hieno remontoitu talo jossain keskellä suomalaista maaseutua. Kaikki oli aivan viimeisen päälle tiptop, pihapiiristä puuttuivat enää sinne kaavailemani kolme alpakkaa. Niille voisikin sopivasti remontoida mukavan karsinan tuonne vanhaan navettaan.

Paitsi että, tämä ei muuten ole minun elämäni, havahduin.

Paitsi että, tämä ei muuten ole minun elämäni, havahduin. Harvinaisen hyvä pointti. Jos se olisi sattunut olemaan minun elämäni, se olisi ollut aika täydellistä, mutta kun nyt ei ollut. Se sattui olemaan pitkän, vakaan ja paikoin puuduttavan suhteen löytäneen tuttavani ja hänen puolisonsa elämä. Ihan kiva idea noin niinkun muuten, Sofia.

Voitte uskoa, että kun tieto saavutti alpakoiden karsinoita sommitelleen aivokapasiteettini, en kyennyt keksimään mitään muuta tunnetta kuin kateus. En ihan oikeasti voinut ajatella kuin olevani aivan helvetin kateellinen.

Miksei minulle voitu jakaa tuollaisia kortteja? Vastaus on toistaseksi hämärän peitossa, mutta katkeraksi ei sovi sentään ryhtyä. Jotkut asiat on vain hyväksyttävä. Kuten se, että en asu täydellisesti remontoidussa omakotialossa keskellä puskaa kihlattuni kanssa, vaan yksin mikkeliläisessä vuokrayksiössä. Nieleskelen vielä muutaman kateuden rippeen ja koitan sitten hyväksyä sen, että alpakat antavat vielä odottaa itseään.

Kommentit

  • Maria Ihanaista

    Hyvä teksti sulta jälleen kerran! Mäkin olin aika monta vuotta välillä sinkkuna ja muista, että tuli mietittyä samoja juttuja siitä, miksei itselle ole käynyt niin hyvä onni parisuhteiden kanssa. Sitten se parisuhde kuitenkin yhtäkkiä löytyi ja näin parin vuoden kohdalla voi sanoa, että kai se on jo melko vakaakin. Että niin siitä sinkkuudestakin yhtäkkiä sujahdetaan parisuhde-elämään 😀 Ja niin se vaan taitaa olla, että samoin kuin sinkuille iskee parisuhdekateus niin niin iskee välillä parisuhteessakin se tietty kateus sinkkuja kohtaan. Ei kai sitä ikinä voi sentään ihan tyytyväinen olla :’D

     0
    • Sofia

      Kiitos Maria! Tuo on toki totta, että helppo kadehtia aina sitä, mitä itsellä ei ole. Kyllähän se niin on, että sinkkuudessa on yhtä lailla sellaisia puolia, joita varmasti tulen muistelemaan erittäin suurella lämmöllä silloin, kun kiistelen siitä, kenen vuoro oli tiskata tai pitääkö lähteä supertylsiin anopin siskon kaiman lapsenlapsen ristiäisiin 😀

       0
  • Jenni Flink

    Hyvä kirjoitus. Hyvin moni suomalainen elää kuitenkin rakkaudettomassa suhteessa ja vain sen takia, ettei haluta menettää ”statusta”. Yksin ei olis varaa viimeisen päälle remontoituun taloon ja hienoihin autoihin ja sen takia ei kannata kadehtia toisen elämää mikä voi olla pelkkää kulissiakin..Onnellinen parisuhde ei vaadi mitään materiaa, oikean ihmisen kanssa asuu vaikka kerrostalokaksiossa, onnellisena. 🙂 ..Tiskivuorojen kinastelusta kannattaa sen sijaan kadehtia, arjen pienet jutut on kivempi jakaa toisen kanssa. 🙂 Ja rakkaus yllättää sillon kun vähiten odotat! <3

     0
    • Sofia

      Kiitos kommentista Jenni! Noinhan se toki on, eikä se materia nyt tuossa ollutkaan pointti, lähinnä mielikuva. Ja tuossa tilanteessa se nyt sattui olemaan noin päin, mutta oli kyllä tarkoitus kadehtia elämäntilannetta eikä sitä hienoa taloa 😀 vaikka talokin kävis tietty. Ja täytyy vielä lisätä, että ei varmaan mene tuo arvaus tästä nimenomasestakaan tapauksesta ihan hirveän kauas…

       0
  • Nimetön sahramililja

    Niinhän se kateus iskeekin, varsinkin tänä kesänä kun tuntuu että kaikki tutut on mennä päräyttäneet kihloihin 🙂 Mut sit koittaa vaan hokea itselleen et niiden onni ei oo multa pois, ja oikeestaan se on hyvä asia koska se tarkottaa että rakkautta on vielä olemassa <3 Mä teen aika paljon töitä tällä hetkellä sen kanssa että nautin tästä olotilasta sinkkuna, koska tuntuu et se ei ehkä loputtomiin sit kuitenkaan jatku ja jonain päivänä se arki sit muuttuu siihen perhe-elämään.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.