VALIKKO
6.10.2016 23:05

Kumpi maksaa treffeillä?

Raha-asioita aletaan kuulemma yleensä pohtia vasta parisuhteen edetessä, mikä on varsin kiintoisa väite. Kyllähän jo ensimmäisillä treffeillä joutuu pohtimaan, että kumpi maksaa! Ja silloin se vasta hankalaa onkin, koska eihän silloin edes kehtaa sanoa mitään epäromanttista. Kuten kysyä, että kumpi maksaa vai maksaako kumpikin.

Mielestäni rahasta puhuminen on lähinnä vaivaannuttavaa. Erityisen vaivaannuttavaa siitä tekee se, että joutuu keskustelemaan siitä jonkun lähes tuntemattoman kanssa. Tiedättekö sen tilanteen, kun olette ekoilla treffeillä baaritiskillä ja sitten tulee se hetki, kun pitää tietää, että maksetaanko yhdessä vai erikseen.

kumpi_maksaa_treffeilla-1

Boys are stupid but I don’t care. Paras paita ikinä.

Odottelu on piinaavaa. Sanooko se mies että mä tarjoan vai ei. Onneksi lukuisten piinahetkien koulimana ole keksinyt ratkaisevat toimintamallit tällaisiin tilanteisiin. Vaihtoehtoja on kolme:

  1. Mies on kiintoisa ja on sanonut jo ennen tilannetta, että hän voi tarjota. Pisteet miehelle ja kiitos juomasta.
  2. Mies on kiintoisa mutta ei ole sanonut mitään. Näinpä ollen tarjoudun maksamaan omani (melko nopeasti, en piinallisen pohdinnan jälkeen), ellei mies ehdi tarjoutua ensin.
  3. Mies ei ole kiintoisa. Vaikka hän tarjoutuisi maksamaan, ilmoitan maksavani itse, koska tasa-arvo ja olen itsenäinen nainen ja blaa. Hyväksikäyttöaste nolla.

Tämän ensimmäisen ratkaisevan tarjoamishetken hetken jälkeen kohtaamme lukuisia erilaisia tilanteita, joissa on pakko keskustella rahasta. Kumpi maksaa? Voiko toinen tarjota? Tai jopa, pitääkö miehen tarjota? [Tämä on mielestäni eri tarina, koska siinä on enemmin kyse eleestä ja tavasta eikä rahasta. Paitsi jos on tosi köyhä opiskelija niin sitten voi olla kyse rahasta koko ajan.]

Parasta on jos evoluutio ohjaa meidät maksamaan asiat jotenkin sopusoinnussa

Jokaisella meillä on vähän erilainen suhtautuminen rahaan, ja ainakin omasta mielestäni juuri oma suhtautumiseni on paras: En ole hirveän pihi mutta vältyn pikavipeiltä ja elän kuin vastuullisen ihmisen kuuluukin. Mutta voin silti maksaa ihan liikaa baarin sisäänpääsystä jos niikseen tulee.

kumpi_maksaa_treffeilla-2

Silti rahasta puhuminen jollekin semirandom miehelle ei erityisemmin houkuta. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin sopia, että kuka maksaa mitäkin. Parasta on jos evoluutio ohjaa meidät maksamaan asiat jotenkin sopusoinnussa. Mutta jos niin ei käykään, asiaan tulee tietysti oitis puuttua, mikä on työlästä, mutta tarpeellista. Muutenhan siinä vaan kertyy hirveät patoumat, ja se ei koskaan ole hyvä asia.

Toisin sanoen käytän tässä samaa metodia kuin agilityradoillakin: teen jotain ja toivon, että menee oikein. Eli siis toivon, että elämme samanlaisten parhaiden rahankäyttötottumustemme kanssa onnellisina yhdessä aina ensitreffeiltä eteenpäin. Jollei näin käy, vaan joudun neuvotteluihin, haluan esittää universumille yhden kysymyksen: Miten voi olla romanttinen tunnelma, jos pitää miettiä, kumpi maksoi ruuat ja kumpi juomat ja että menikö ne nyt tasan? Kysyn vaan.

Tallenna

Tallenna

Kommentit

  • Marjo Peel

    😀 totta! Rahasta puhuminen voi olla vaivaannuttavaa. Mun viimeisimmät deittailut sijoittui kypsään 35 ikään, joten oma pää oli siinä asennossa, että ei kai nyt tällainen skandinaavinen, itsenäinen, uranainen blaa blaa blaa voi antaa miehen maksaa puolestaan… No kyllä voi, kun toinen katsoo silmiin ja ottaa kädestä kiinni ja sanoo minä maksan. Siitä deitistä tuli mun nykyinen aviomies :-D. Mutta vakavasti ottaen, tässä on varmaan kulttuurillisia eroja ja ikä/työtilanne varmaan vaikuttaa. Kannustan tuohon agility-asenteeseen, tilanteen mukaan eteenpäin!

     0
    • Sofia

      Komppaan kyllä täysin tota, että tilanteen mukaan. Kyllä oli hyvä että osasit joustaa 😉 Mikään ei oo niin rasittavaa kun että toinen haluaa oikeesti tarjota, ja toinen ei vaan hyväksy sitä. Kyllä se kohteliaisuus pitää myös osata ottaa vastaan 🙂 Mutta sen verran oon varovainen, kun opiskelijoita tapaillessa ei voi tietää niiden tilin saldoa (kuulin tästä traagisen tarinan mieheltä, jonka tilillä oli ollu 40euroa, ja siitä viistatuneena päätin lopettaa tarjoamisen vaatimisen :D).

       0
  • Eläkkeelle

    Toi 3. on ihan huono vaihtoehto 😀 Mä en ainakaan odota, että tarjoaminen vaikuttaisi jotenkin tulevaan ja kaikista kiusallisimpia ovat tilanteet, jos nainen tarjoutuu vastavuoroisesti tarjoamaan jotain, kun harvan deitin kanssa on taloudellisesti tasa-arvoinen.

    Mun mielestä hämmentävimpiä ovat naiset, jotka eivät jonkun aikaa jatkuneen tapailunkaan jälkeen hyväksy miehen tarjoavan. Mielestäni käsittämätöntä touhua ja pakottaa sitten miettimään, että mitä kaikkea tällaiselle ihmiselle voi ehdottaa, etteivät huvitukset sitten toisen arjessa näy….

     0
    • Sofia

      Ymmärrän toki että kohdan kolme tarpeellisuus riippuu hyvin elämäntilanteesta. Kuten tohon ylle kommentoin, niin tosiaan yks opiskelijadeitti tästä joskus kerto traagisen tarinan, niin sen takia sitten otin sovellusmahdollisuuden käyttöön. Mutta jos mies on työelämässä ja olkoonkin kuinka tylsä vaan, niin kyllä todellakin aina saa tarjota! Itse oon sillä kannalla että parasta varautua joustamaan, mutta oikeasti hyvin harvoin esim. drinkin tarjoominen syö kauheesti loppukuun ruokabudjettia.

      Samaa mieltä oon tuosta, että kyllä kohteliaat eleet pitää osata ottaa vastaan. Ja varsinkin jos on tiedossa, että tulotasossa on eroavaisuuksia, niin musta sen huomioiminen esim. tarjoamalla on ainoastaan fiksua 🙂

       0
    • Ei eläkkeellä

      On epätasa-arvoista, että mies elättää taloudellisesti naista. Valitettavasti tekstisi noudattaa vanhaa ajatusmaailmaa, jossa nainen pääsee hyötymään perheen sisäisestä tulonsiirrosta.

       0
      • Sofia

        Hetkinen, nyt on kyllä sinulla oma tulkinta pelissä. Mainitsin tuossa kommentissa ”eroavaisuudet tulotasossa”, en sitä, kumpaan suuntaan. Sen sijaan sitä oletusta, että miehen oletetaan tarjoavan, voi pitää vanhanaikaisena (toisin kun ylempi kommentoija tekee). Itse taasen tekstissä selitän, että voin aivan hyvin maksaa, ellei mies välttämättä itse tarjoudu tekemään niin. Ja jos tarjoutuu, niin se on hänen asiansa, ei minun.

         0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.