VALIKKO
9.8.2019 20:00

Kun kaverit esimerkkinsä antoi

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että pitäisi ottaa elämässä seuraava askel, koska ystäväkin teki niin? Jos toisten suhteet tuntuvat etenevän kohti seuraavia tasoja, pitäisikö itsekin harkita? Tai ajatellut, että pitäisi tehdä edes joku peliliike, kun kaverit esimerkkinsä antoi?

Mikä olisikaan parempi motivaattori kuin se, että kaikilla muillakin on?

Mikä olisikaan parempi motivaattori kuin se, että kaikilla muillakin on? Jos kaikilla muilla on parisuhde, sinkkuuden tuomista vapauksista voi olla vaikea nauttia. Kun vertaa muihin, näkee yleensä vain oman tilanteen huonot puolet, ei niitä positiivisia. Kun muut virallistavat suhteitaan tai saavat perheenlisäystä, alkaa tuntua siltä, että oma tilanne junnaa paikoillaan.

Tosielämässä on nähtävissä, että lähipiirin esimerkillä on vaikutusta. Kun yksi saa lapsen, toiset näkevät, miten homma menee ja rohkaistuvat itsekin. Paljon helpompihan se on mennä perässä kuin olla ensimmäinen pioneeri! Kihlajaiset ja häätkin on helppo suunnitella, kun käy ensin ottamassa mallia muilta.

Itsekin tässä toteutan yllä mainittua metodiikkaa, joten en näe siinä mitään kummallista. Ainoastaan sen, jos löytää itsestään vaikka sen sitoutumishalun katsomalla muita, ei sieltä omasta sisimmästään. Mikään ei olisi nimittäin kamalampaa kuin se, että uskottelee itselleen seuraavan askeleen olevan hyvä idea.

Ohjaako esimerkki tekemään valintoja, joita ei muuten tekisi?

Toiselta kantilta katsottuna asian voi kokea niinkin, että on hankala pysyä esimerkiksi sitoutumattomana lapsettomana parina tilanteessa, jossa muiden esimerkistäkin voisi ottaa mallia. Silloin ei pidä sortua ottamaan mallia vaan on elettävä oman päänsä mukaan.

Tietysti vaarana on sekin, että oma pää pimahtaa. Mitä jos altistuminen muiden esimerkille ohjaa tekemään valintoja, joita ei muussa tilanteessa tekisi? Käsittääkseni ainoa tapa suojautua tältä on pitää pää kylmänä ja yrittää ajatella vain omia ajatuksia, ei sitä, mitä muut ajattelevat.

Olen aina miettinyt sitä, kuinka jostain päätöksestä voi osata olla 100 % varma. Miten joku voi olla niin varma suhteestaan, että uskaltaa mennä naimisiin? Olen tullut siihen tulokseen, että täytyy olla ok olla välillä vähän epävarma. Uskoisin, että kun välillä myös kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, tulee lopulta varmaksi.

Ja sitten kun on varma omista ajatuksistaan, ei tarvitse ottaa mallia muilta, vaan uskaltaa toimia oman päänsä mukaan. Joko ottaa esimerkkiä kavereilta, tai sitten olla ottamatta. Onhan esimerkistä kuitenkin aina apua, jos päättääkin edetä samalla tavalla.

Kommentit

  • Lentävä joogamatto

    Hyvä pointti tuo, että ajattelee itse ja omia ajatuksia eikä toimi muiden odotusten varassa (joskus ne muiden odotukset on kuviteltuja), ja oma elämä on kaikille kuitenkin tärkeämpi kuin toisten. Omassa parisuhteessa muiden perhe-elämä ja häät opettavat myös siinä suhteessa, että huomaa, mitä ei ainakaan halua. Voi nauttia ystävien häistä ja silti haluta itselleen mahdollisimman pienen ja erilaisen simppelin tilaisuuden. Voi pitää tuttujen lasten seurasta ja olla silti tekemättä omia. Voi asua vuosia omakotitalossa ja todeta, ettei tää tosiaankaan ollut mun asumismuoto.

     0
    • Sofia

      Itse asiassa osuit naulankantaan tuossa, että oppii myös, mitä itse ei halua! Se oli nimittäin ensin tämän tekstin viimeinen lause, mutta otin sen pois kun kuulosti niin negatiiviselta 😀 Mutta tottahan se on – oppii erilaisista asioista, kun näkee muilta, myös siltä kantilta mitä ei halua. Toisaalta pitää muistaa, että kaikki ihmiset on erilaisia – oma perhe-elämä saattaa olla ihan erilaista kuin toisen ihan vaan jo siksi, että ihmiset on erit. Ei pidä siis liikaa lannistuakaan, jos jonkun ratkasut tuntuu epäsamaistuttavilta.

       1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.