VALIKKO
12.12.2016 22:12

Luukku 12: Kannattaako antaa toinen mahdollisuus?

Tämä tarina on osoitus siitä, että ensivaikutelma ei aina kerro kaikkea, ja että joskus kannattaa antaa toinen mahdollisuus. Tämä on tarina tinder-miehestä, joka käytti toisen mahdollisuuden. Kannattiko mahdollisuus antaa, otetaan selvää!

Ensimmäisen kerran kohtasimme tinderissä keväällä. Koska nykyisessä kotikaupungissani Mikkelissä tinder-valikoima ei ole mitenkään kovin hulppea, ja mies vaikutti aivan hyvältä, eihän siinä auttanut kuin tsättäillä. Mies ei kuitenkaan ollut mikä tahansa tahvo, vaan varsin sarkastisella huumorintajulla varustettu kaveri. Kuten saatatte arvata, viestiteltäessä tuntemattoman kanssa tämä ei aina ole hyvä asia.

Sotahan siitä syttyi. Miehen mielestä minä olin ylimielinen, ja omasta mielestäni mies oli huumorintajuton. Lopputuloksena mies antoi pakit, ja kun kerran sellaiset menin saamaan tinder-chatissa, niin totta kai poistin mätsin. Miettikää nyt, pakit tinder-chatissa. Saavutus sekin.

Ei hitto, tää on se jätkä, joka dumppas mut keväällä tinder-chatissa!

Tuli loppukesä ja taas oltiin tilanteessa, jossa olin selaamassa mikkeliläistä tinder-valikoimaa. Vastaan tuli kivannäköinen poitsu, ja mätsihän siitä tuli. Kaverin keskustelunavaus oli niin kummallinen, etten meinannut tajuta sitä. Siinä mainittiin jotain poistamisesta. Ei hitto, tää on se jätkä, joka dumppas mut keväällä tinder-chatissa, tajusin. Koska olin poistanut miekkosen, en tietenkään muistanut, miltä se näyttää.

Keväällä saadut tindet-chat -pakit olivat kuulemma väärinkäsitys. Erhe oli korjattava ja siksi oli mentävä treffeille. Ei siinä, ajattelin. Ensimmäinen mikkeliläinen deittini sitäpaitsi!

Treffit tulivat ja menivät. Ne menivät hyvin. Jollen väärin muista, käytiin Hesburgerissa. Mies tykkäsi kyseisestä hampurilaisravintolasta niin kovin, etten kyllä vieraillut siellä niin usein edes Turussa asuessani.

Kaikki meni hyvin, kunnes tutustuimme paremmin.

Tästä miehestä tuli virallinen tinder-juttuni numero kaksi. Kävimme siellä Hesburgerissa, koiralenkeillä ja ajelimme ympäri Etelä-Savoa. Kaikki meni hyvin, kunnes tutustuimme paremmin. Asiaa turhan yksityiskohtaisesti avaamatta todettakoon, että saamieni tietojen pohjalta suoritin laskennan ja tulos oli seuraava: mies ei ollut valmis suhteeseen. Se toki selittää sen, miten saatoin löytää niin hyvänoloisen kaverin tinderistä Mikkelissä.

Miten se lopulta paljastui, että mies ei ollut valmis suhteeseen? Tietysti varsin klassisesti: kun homma alkoi mennä vakavaksi, mies lopetti viesteihin vastaamisen. Lopulta laitoin kaverin koville ja pakotin antamaan pakit. Se oli vähän traagista, koska tämä oli kuitenkin ihkaensimmäinen mikkeläinen deittini. Vaikka toipuminen otti aikansa, kyllä kannatti antaa toinen mahdollisuus. (Vaikka se tosin olikin vahinko.)

Uskoni elämään, miehiin ja Mikkeliin palautui.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.