VALIKKO
16.12.2016 23:31

Luukku 16: Unelmien poikamies on totta!

Luukusta 16 päästään niin lähelle unelmien poikamiestä, että ai että. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Positiivisesti ajatellen tämä tarina on todiste siitä, että ihan oikea unelmien poikamies on olemassa. Negatiivisesti ajatellen siinäkin oli jotain vikaa, koska emme ole nykyään naimisissa. Mutta, eipä oijoita vaan aloitetaan ihan alusta.

Minä ja unelmien poikamies tapasimme baarissa. Sinä iltana olin suunnilleen ainoa 25 ikävuotta lähestyvä juhlija kyseisessä yökerhossa, mutta periaatteen vuoksi päätin pakottaa itseni avaamaan edes yhden keskustelun. Bongasin tanssilattian laidalta hyvännäköisen, joskin myös nuoren miehen ja menin juttelemaan.

Reippaana (ja toivoni menettäneenä) naisena kysäisin ihan suoraan, että ”Saako häiritä, mutta minkä ikänen sä oot?” Onneksi miehiltä saa sentään kysyä ikää suoraan! Oletin vastauksen olevan 18, mutta se olikin 25. Olisitte nähneet ilmeeni. Halleluja, hyvännäköinen 25-vuotias mikkeläinen mies!

Miehen pitää olla kiltti ja hellä muttei liian tossu

Tästä alkanut romanssi todisti sen, että naisten vaativiksi syytettyihin odotuksiin voi löytyä vastaus. Lyhyesti tiivistettynä miehen pitäisi olla kiltti ja hellä mutta ei kuitenkaan liian tossu, tarpeeksi älykäs mutta kuitenkin huumorintajuinen, urheilullinen mutta ei kuitenkaan liian fanaattinen, pitkä ja hyvännäköinen, tykätä ruuanlaitosta mutta olla kuitenkin miehekäs, verbaalisesti lahjakas keskustelija mutta kuitenkin hyvä kuuntelija. Epärealistista, voisi joku sanoa. Mutta mahdollista, sanon minä.

Toisin sanoen, baarista löytämäni mikkeliläinen unelma oli juuri tällainen. Miehestä huokui se optimaalinen parisuhdepotentiaali, jota jokainen suhdetta etsivä nainen toivoo. Tapaamisten sopiminen oli helppoa, yhteydenpito sujui ja tapailu vaan soljui eteenpäin. Yhtenä iltana tulin nälkäisenä kotiin Helsingin matkalta, eikä aikaakaan kun mies saapui ovelleni kiinalaiset noutoruuat mukanaan. ”Pidä kiinni tosta miehestä”, oli ystävän neuvo.

Tutustuessani mieheen ensivaikutelma vain vahvistui. En ollut koskaan ajatellut haluavani tuollaista sopivan sitä, sopivan tätä -miestä, mutta siitä sellainen nyt oli. Mutta, niin oli ongelmakin.

Sopivan sitä, sopivan tätä -miehiltä – niinkuin tältäkin – puuttuu se terävin särmä. En kuitenkaan koskaan joutunut pohtimaan haittasiko asia minua liikaa vai ei. Koska tiedättehän, kyynisesti ajatellen jos se on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on sitä.

Unelmien poikamiehiä on olemassa!

Unelmien poikamiehen määritelmässä ei nimittäin ole huomioitu sitä mahdollisuutta, että unelmien poikamies saattaa haluta pysyä poikamiehenä. Koska tapaamani unelmien poikamies oli juuri eronnut, hän halusi. Tapailu soljui niin mukavasti kohti parisuhdetta, että mies teki perinteiset: ahdistui ja katosi.

Pieni järkytys, koska unelmien poikamiesten ei sovi ahdistua ja kadota. Toisaalta taas reilua, koska sitten vielä monet muutkin naiset voivat kohdata tämän miehen ja kokea saman hämmästyksen ja valaistuksen, jonka minä koin. Unelmien poikamiehiä on olemassa!

Tallenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.