VALIKKO
17.12.2016 11:25

Luukku 17: Elämäni noloimmat treffit

Elämäni noloimmat treffit olivat niin nolot, että kirjoittaessani niistä vanhan blogin puolella jouduin pohtimaan kehtaanko edes kertoa niistä. On nimittäin erittäin hyvä kysymys, kuinka takuuvarmalla Otetaanpa-lasilliset -kaavalla toteutetuista treffeistä saadaan nolot. Tai siis miten sen nyt sanoisi, niin hämmentävät, ettei kehtaa enää tavata toiste.

Elämäni noloimmat treffit saivat alkunsa siitä, kun päätin edellisten vastoinkäymisten jälkeen piristää itseäni ihan tavallisilla tinder-treffeillä. Ajatus oli, että aivan sama tulevaisuuden näkymistä, kunhan minulla vain olisi hauskaa (virhe nro 1) – treffit piristävät aina. Lisäksi mies oli maininnut olevansa siinä määrin epätyypillinen, että puhuisi suomalaiseen perusmieheen verraten paljon. Tästäpä minä vasta ilahduin – vihdoin puhuva mies! (virhe nro 2)

Kyllä siinä puheliaksi itseään luulleet miehet hämmentyvät, kun tämä nainen avaa suunsa. Toisin sanoen alkuasetelmaksi kehkeytyi seuraavanlainen: Sofia ja Sofian puhemäärästä hämmentynyt mies olivat menossa lasillisille.

Kuvailisin treffejä pääpiirteissään oikein mukaviksi treffeiksi, joilla istuttiin ja puhuttiin. Tunnelma alkoi alkujäykkyyden jälkeen olla oikein vapautunut. Jos paikalla olisi ollut kuka hyvänsä minun tilallani, tilanne olisi ollut hyvä. Mutta, jos meikäläinen unohtaa hillitä puheensa, se on vain ja ainoastaan virhe nro 3.

Kerrotaanpa nyt rehellisesti kuinka siinä kävi

Koska tästä tekstistä ei voi selvitä nolaamatta itseään, kerrotaanpa nyt ihan rehellisesti, kuinka siinä kävi. Päätin muun muassa kertoa rehellisen mielipiteeni miehen ulkonäöstä (virhe nro 4), joka sattui olemaan jotain Postimies Paten ja Mister Beanin välistä. Voihirvitys.

Mies tarjosi kaksi lasillista alkoholipitoista juomaa (virhe nro 5). Tunnelman ollessa vapautunut, älkää hyvät miehet vaan tarjotko enää sitä toista juomaa alkoholilla. Tästä nimittäin seurasi hyvä ystävämme hilpeä nousuhumala. Voin taata, että minulla oli aivan kamalan hauskaa – lopulta kykenin lähinnä nauramaan omille vitseilleni.

Ensiksi mietin, että pitäisikö tavata mies uudestaan ihan vain siksi, ettei se pitäisi mua niin pimeenä kuin mitä edellä mainittujen tapahtumien perusteella voi päätellä. En edes viitsi enää lisätä tähän hyvästelytilannetta, johon lisättiin jokerina paikalle saapunut ystäväni ja kaikkien kohtuullinen jäätyminen (virhe nro 6). Kamalaa.

Tässä vaiheessa pohdin, voinko enää mainostaa deittailua sanomalla, ettei se niin kamalaa voi olla. Jälkikäteen sanottuna onneksi en tiennyt, että tästä oli tulossa vielä reippaasti kamalampaa. Näillä treffeillähän tavoitteena oli hauskuus, ja siihen ainakin päästiin!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.