VALIKKO
18.12.2016 22:41

Luukku 18: Kamalin treffimuisto

Kamalin treffimuistoni löytyy tämän vuoden alusta. Kiinnostavan kamalimmasta treffimuistostani tekee se, että treffeillä ei tosiaan tapahtunut mitään erityisen kamalaa. Kamalat niistä teki se, että niillä ei tapahtunut yhtikäs mitään. Kamalin treffimuistoni on vaivaantuneisuuden maailmanennätys. Vähintään.

Kamalin treffimuisto sijoittuu kolmannelle tapaamiskerralle, mikä tekee asetelmasta entistä mielenkiintoisemman. Pieleen meni se, että odotin sutjakkuudelta vähän liikaa. Unohdin, että tässä ollaan oikeasti vielä ihan tuntemattomia ja että tämä mies ei välttämättä ole niin helpostilähestyttävää laatua kuin edelliset tapaamani.

Lähtötilanne: Oli tavattu kaksi kertaa, ja olin ehdottanut, että kolmannella kerralla jäisin miehen luo yöksi. Tämä oli sovittu ja niinpä selviydyin matkatavaroideni ja koirani kanssa paikalle, sillä miehen asunto oli vain välietappi matkallani Etelä-Suomen halki.

Perille päästessäni olin kiukkuinen matkan jäljiltä. Tiedostin toki, ettei tiuskiminen ollut paras tapa aloittaa treffejä. Yritin tsempata ja onnistuin siinä kai jotenkin, vaikka tunnelmaa ei hyvällä tahdollakaan olisi voinut kutsua rennoksi tai millään tavalla romanttiseksi.

Tilannetta ei ollenkaan parantanut se, että omasta mielestäni olin sopinut miehen kanssa, että jäisin hänen luokseen yöksi. Kävi kuitenkin ilmi, että olin ainoastaan ajatellut sopivani asiasta ja mies ei ollut suunnitelmastani ollenkaan tietoinen. Hän siis hämmentyi.

Olisi ollut fiksua muuttaa suunnitelmaa

Tässä vaiheessa olisi tietysti ollut fiksua muuttaa suunnitelmaa, mutta koska tilanne oli käytännöllisesti katsoen hieman hankala, kello oli paljon ja olimme molemmat varsin hämmentyneitä, tämä ei käytännössä ollut mahdollista.

Niinpä treffeistä kehkeytyi absoluuttisen vaivaannuttavat. Kuvasin tilannetta tammikuussa näin: ”Aivan kuin olisin ollut viimeksi kymmenen vuotta sitten tapaamani serkun luona yökylässä. Kyllä, tunnelma oli juuri sellainen.”

Oltiin jälleen tilanteessa, jossa romantiikka loisti kaunista poissaoloaan. Miehen mielestä tästä oltaisiin voitu päästä yli ihan vain tapaamalla uudemman kerran. Jälkikäteen kävi ilmi, että tilanteen ajoitus ei tosiaan hänen kannaltaan ollut mitään parasta a-luokkaa, eikä vaivaantuneesta tunnelmasta olisi siten pitänyt tehdä turhan suureellisia johtopäätöksiä.

Omasta mielestäni johtopäätöksestä ei kuitenkaan päässyt yli eikä ympäri. Jos esimerkiksi huumorintajumme olisivat osuneet paremmin yksiin, olisimme varmasti selvinneet väärinkäsityksestä huumorilla. Tässä vaiheessa uskoin, että kaikki on tarkoitettu, ja tällä viestillä oli tarkoitus. Sen oli tarkoitus kertoa, että ei. Ei tälläkään kertaa.

Kuulostiko tutulta? Katso tammikuussa julkaistu pidempi versio treffitarinasta!

Tallenna

Tallenna

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.