VALIKKO
2.12.2016 16:50

Luukku 2: Tarina siitä, kuinka opin antamaan pakit

On aika siirtyä tarinaan, jossa opin antamaan pakit. Siis sellaisillekin ihmisille, jotka eivät heti halua tajuta. Toinen edellisen sinkkuelämäni deitti oli nimittäin tinderistä tavattu aivan kiva opiskelijapoika, jolla oli kokemusta täsmälleen yhdestä hyvin pitkästä parisuhteesta. Toisin sanoen, pelisilmässä riitti vielä kehitettävää.

kuinka_opin_antamaan_pakit

Tähän aikaan olin vakuuttunut koiralenkkitreffi-konseptin menestyksekkyydestä ja niinpä treffikohteena oli Aurajokirannan ulkoilupolut. Juttelimme niitä näitä, ja muistaakseni ensivaikutelma oli aivan hyvä. Niinpä lenkin päätteeksi hyppäsimme poitsun autoon, heitimme koiran kotiini ja lähdimme keskustaan syömään.

Siitä ruokailusta muistan kaksi asiaa: mies oli mielestäni tarpeettoman päämäärätiedoton, koska ravintolaan marssiminen ja pöydän pyytäminen jäi minun vastuulleni. Toisekseen minulla oli jalassa uudet korkeavyötäröiset farkkuni, ja kun nousin ylös syötyäni, mahani oli aivan solmussa. Kävelin kotiin kaksinkerroin, koska mahaani koski niin kovin. Älkää siis syökö mahaanne täyteen korkeavyötäröisissä housuissa 😀

Päätin hankkiutua eroon turhista tinder-miehistä

Toisella tapaamiskerralla katsoimme leffaa, enkä saanut miestä heitettyä ovesta ulos kuin vasta aamulla. Tähänkö elämäni on menossa, mietin. Uppo-outoja miehiä yökylässä, ei hyvä.

Pohdittuani rappiotilaani päätin ryhdistäytyä ja hankkiutua eroon turhista tinder-miehistä. Oli siis aika antaa pakit. Kävi kuitenkin ilmi, että mies oli jo mielessään laskenut milloin minulle sopisi seuraavan kerran tavata. Haluan nähdä välillä ystäviänikin, huomautin. Ei joku random mies voi tulla määrittelemään, koska minulla on tapaamisaikaa!

Mies oli makuuni aivan liian innokas. Kun jätin vastaamatta viesteihin, hän kysyi, miksi olin niin outo. Joko hän ei ollut erikoistunut lukemaan naisten antamia merkkejä, tai sitten hän vain ei halunnut tajuta. Niin tai näin, päätin, että oli aika ottaa järeämmät keinot käyttöön: ilmoitin suoraan, että en ollut valmis sitoutumaan ja muuta blaablaa-pakkihöpinää.

Ei vain mennyt jakeluun. Voin kertoa, että mikään ei ole niin kiintoisaa, kun jutella pakeista jonkun kanssa, jolle on juuri antanut pakit. Koska viesti ei vain mennyt perille, lopetin olemasta kiltti ja jätin kylmästi vastaamatta. Olikohan tämä se hetki, kun lopetin olemasta empaattinen ihminen ja ryhdyin kylmäksi sinkuksi?

Kommentit

  • Nimetön Masa

    Etkö ymmärrä, että sinä olet tässä se, joka ei osannut käyttäytyä kypsästi ja puhua suoraan (”suoraanpuhujan päiväkirja”, *tirsk*), vaan ”annoit merkkejä” ja oletit toisen, lähes täysin vieraan ihmisen pystyvän tulkitsemaan sinua? Tulevaisuuden varalle, jos vaikka kyllästyt nykyiseen miekkoseen: Jos haluat erota, sano vaikkapa ”Haluan erota” tai ”En enää halua seurustella kanssasi”. Suoraan puhuminen helpottaa kummasti ihmisten välistä kanssakäymistä.

     0
    • Sofia

      Heh, tuossa menee nyt kaksi asiaa sekaisin: deittailu ja parisuhde. Toivon tosiaan että kukaan ei anna merkkejä jos haluaa suhteesta erota, mutta deittailussa pelisilmän käyttö on ihan sallittua. Ja mitä tulee tarinan pointtiin, niin vihjailun tehottomuudesta viisastuneena tosiaan ilmaisin asian suoraan. Sille ei sitten oikeastaan vaan enää voi mitään, jos tätä ei toinen ymmärrä. Mutta eiköhän tästä keissistä oppineet molemmat

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.