VALIKKO
3.12.2016 20:02

Luukku 3: Elämäni oudoimmat treffit

Kyllästyttyäni tinder-deitteihin päätin panostaa todelliseen elämään ja rekrytoin yliopistolta deitin. En täsmälleen muista kuinka se tapahtui, pyysin kai häntä kaljalle ja hän ilmoitti suostumuksestaan sopivalla viiveellä, muutaman kuukauden kuluttua. Siitä seurasi ehdottomasti elämäni oudoimmat treffit. Tai olivatko ne edes treffit, en tiedä.

luukku3_oudoimmat_treffit

Olimme alunperin menossa istumaan kuppilaan, koska edelliskerroista viisastuneena halusin tavata julkisella paikalla. Mies ilmoitti kuitenkin olevansa krapulassa, joten hän jaksaisi tavata vain kotonaan. Ollessani ilmeisesti edelleen omanarvoni unohtanut tahvo suostuin ehdotukseen, ja vein vieläpä keksejä tuliaisiksi [muistakaa nämä keksit, niistä kuullaan vielä].

Treffit olivat todella oudot. Mies istui koko ajan koneensa ääressä työtuolillaan, ja piti näytöllään Facebookia auki. Miksi, oi miksi? Jossain vaiheessa hänelle ilmestyi ruudulle viestejä, joihin hän vastasi kätevästi puhelimensa kautta. Äiti vain, hän selitti. Just. Kuka vastaa äidilleen kesken treffien?

Apua,  ne kaikki tietää että mä oon hyvännäkönen!

Tarinoiden taso oli yhtä hämmentävä kuin Facebookin funktio. Mies kertoi olevansa menossa naispuolisen tuttunsa (?!) kanssa juhliin seuraavana päivänä, ja että tämä tuttu oli kertonut kavereilleen tuovansa juhliin hyvännäköisen avecin. ”Apua, nyt ne kaikki tietää jo valmiiks että mä oon hyvännäkönen”, mies panikoi. [En edes kommentoi tätä.]

Juttujen tason pysyessä yhtä hyvinä päätin ilmoittaa, että voisin poistua paikalta. Mies katsoi kelloaan ja totesi: ”Joo, mua vähän väsyttää mut kyl mä jaksan viel kuunnella sua.” Ei tarvitse, vastasin kohteliaasti.

Emme olleet syöneet kaikkia tuomiani keksejä, ja mies kysyi, halusinko ottaa ne mukaani. Vastasin, että toin ne sinulle tuliaisiksi, en tietenkään. ”Mut en mä syö näitä, ota sä ne. Eiku, koskas tänne tulee joku. Huomenna, no voin tarjoo näitä sillon.” En kysynyt, kenelle hän meinasi keksini tarjota, vaan poistuin paikalta. Kyllä, nämä olivat elämäni oudoimmat treffit. Emme koskaan pitäneet yhteyttä.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.