VALIKKO
7.12.2016 22:52

Luukku 7: Elämäni viimeinen nettideitti

Urani nettideittailijana taisi kestää vajaan kuukauden ja treffejä kertyi kokonaiset kaksi. Koska olin jo heti ensiyrittämällä löytänyt internetin helmen, joka osoittautui epäsopivaksi, en ollut järin innoissani jäljelle jääneistä vaihtoehdoista. Silti elämä vei eteenpäin ja vuorossa oli nettideitti numero 2.

luukku_7_viimeinen_nettideitti

Yksi järkevänoloinen mies jatkoi viestittelyä, vaikken ollut itse järin aktiivinen. Koska en keksinyt syytä olla menemättä treffeille, päätin suostua. Ja sitä paitsi, voisiko olla uskottavaa deittiputkea ilman teekkaria?

Oppi numero yksi: jos ei huvita mennä treffeille, älä mene treffeille. Minä kuitenkin menin. Siellä sitä sitten istuttiin, lasillisilla pubissa jonkun teekkarimiehen kanssa. Kiinnostuskiikarit jossain todella kaukana.

Mies oli ihan mukava, niin perusjantteri kuin olla ja saattaa. Se, olisinko voinut kiinnostua hänestä, jäi ikuiseksi mysteeriksi, koska en edes jaksanut yrittää. Olin yksinkertaisesti aivan liian loppu kaikesta viestittelystä ja deittailusta. Tuntui raskaalta katsoa miestä silmiin, joten tuijotin pöytää suurimman osan ajasta. Hienoa, tiedän.

Tässä vaiheessa en enää ollut innoissani random-miesten Turun matkoista

Tässä vaiheessa jo kokeneena deittailijana sain kuitenkin turistettua itsestäni muutaman tinder-tarinan ja muutamia faktoja, ja lopun ajasta mies taisi puhua.

Seuraavalla viikolla hän halusi tulla käymään luonani Turussa. En oikein innostunut, koska tässä vaiheessa en enää ollut niin innoissani random-miesten Turun matkoista. Ja mistäs sitä tietää, millaisia eksiä sieltä olisi saattanut löytyä.

Tunnustan. Tämän minä hoidin huonosti. En vain jaksanut enää vastata. Mutta toisaalta otin kyllä sitten lomaa miehistä ja deittailusta kerätäkseni uskoa tulevaan. Tämä taisi olla uskonmenetyskriisi osa 1. Ja tässä vaiheessa ollaan vasta deitissä numero 7, huh.

Tallenna

Kommentit

  • Nimetön pirjo

    Kuvasit muuten hyvin tuon deittiväsymyksen. Tavallaan haluaa tavata jonkun mutta ei jaksa eikä huvita. Niin tuttua!

     0
    • Sofia

      Just noin se menee, tuttu tunne! Ei auta kun välillä pitää taukoa ja välillä vaan tsempata ja olla menettämättä uskoa 🙂

       0
  • Nimetön Nimetön

    ”kokeneen deittailijan” pitäisi tietää, että treffeillä ei välttämättä kannata jakaa tinderkokemuksia tai tuihotella pöytää. Vastaamatta jättäminen on kuitenkin vielä pahempi. Onnittelut, olet saanut minun, ja muutaman ystäväni silmissä täyden kusipään maineen tämän joulukalenterin ansiosta

     0
    • Sofia

      Kiitos julkisesta lynkkauksesta, nimetön. Jos osaisit lukea rivien välistä niin tästä aika hyvin aukeaa, miksi ihminen saattaa jättää vastaamatta. Ei kyse ole mistään kusipäisyydestä tai henkilökohtaisesta loukkauksesta, vaan ihan inhimillisestä väsymyksestä. Kuten esim edellisestä kommentista voit päätellä, deittailu ja sinkun elämä on välillä henkisesti vähän rankkaa. Mielestäni tällainen kokemus ei kerro kusipäisyydestä ja lisäksi se auttaa ymmärtämään vastapuoltakin.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.